Vaikeuksista voittoon – Anna

Valmennus on etenemässä neljättä viikkoa. Millaisia valintoja olen tehnyt elämässäni, että olen nyt tekemässä tätä? Ainakin sisälläni pyörivät pyörät ovat saaneet lisää vauhtia. Ne ikään kuin tuovat sisältäni käsittelemätöntä massaa pintaan siivilöitäväksi. Olenkin pohtinut työkirjan ja nettivideoiden innoittamana omia elämän valintojani. Mistä olen tullut, missä olen nyt ja mihin olen menossa. Olen ajatellut näitä nykyhetkestä käsin. Haluan tämän matkan kulkemisen olevan innostavaa ja kivaa! Teen tätä koko loppuelämäni hyväksi. Olen tosin huomannut elämässäni, että positiiviset muutokset muokkaantuvat usein vaikeuksien kautta.

Siksi minulle on tärkeää, että minulla on arvoja ja suuria päämääriä. Ne auttavat minua kestämään elämän haastavat hetket. Esimerkkinä tähän valmennukseen osallistuminen on minulle panostamista omaan hyvinvointiini. Se on yksi suurimmista arvoistani, koska tunnen että sitä kautta autan koko vaikutuspiiriäni. Positiivinen ja itseäni arvostava, ratkaisukeskeinen ajattelutapa muuttavat vastoinkäymiseni kasvuksi ja opeiksi, mistä ammennan taas vaikeuksien keskellä tietoa ja taitoa. Voisin sanoa tätä systeemiksi, joka auttaa itse itseäni.

Se muodostuu käytännössä syvemmällä kuin arkisen toimintamielen tasolla. Minä panostan siihen läsnä olevalla mietiskelyllä rauhallisessa ja mukavassa paikassa. Laitan silmäni kiinni ja istun paikallani itseni kanssa päivittäin vähintään 15 minuutin ajan. Kuuntelen hengitystäni ja tilaa ympärilläni, joka johtaa minut omien ajatusteni ja kehollisten tuntemusten kokemiseen.

Ajattelen, että ajatukseni ovat kuin linssi, jonka läpi elämäni heijastuu elokuvana maailman valkokankaalle. Vaikeina hetkinä minä helposti unohdan tämän. Kaikki on helppoa, silloin kun elämässä on helppoa. Kun olen keskellä arjen haasteita, huomaan havahtuvani stressaantuneeseen ja tunteiden kaaoksessa olevaan Annaan. Miten tässä käy näin? Mitkä asiat vetävät minut pois luonnollisen hyvinvoinnin tilasta? Saan rauhoittaa itseäni, että tämä on tavallista ja inhimillistä. Usein tajuan jo aika pian, etten ole huomannut ajatusmallejani, jotka muuttuvat tunteiksi ja kehon liikkeeksi yrityksenä purkaa niitä. Kiitos tästä oivalluksesta Tuulille! Sain mahtavan ahaa-elämyksen yhdestä videosta, missä hän puhui tästä.

Olen huomannut, kuinka huonot rutiinit ja automaatiolla toimiminen luovat usein ahdistuksen ja jumiutumisen tunteen. Olenkin keskittynyt tekemään huonoista rutiineista vaikeita ja vaikeista, usein uusista rutiineista helppoja. Näin tehdessäni oikein tunnen kuinka aivoissani syntyneet hermoradat natisevat ja joutuvat uudelleen tarkasteluun. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran havahduin lukion psykologian tunneilla oivaltamaan aivojen mahtavan kyvyn uudelleen järjestäytyä. Olin aivan ihmeissäni oppiessani, kuinka aivot kykenevät korvaamaan esimerkiksi auto-onnettomuudessa vaurioituneiden aivoalueiden tehtävät toisilla osilla.

Se mihin käytän aikaani päivittäin ja rutiininomaisesti, määrää elämäni. Havahduin tähän uudestaan, kun Tuuli mainitsi tästä videoissa. Tämä on niin kivuliaan totta! Helposti olen ajatellut, että hoidan tämän asian myöhemmin. Muutan tapani huomenna. Miksen jo tässä ja nyt? Minua on usein pidätellyt epämukava tunne uudelle alueelle astumisesta. Se tuntuu niin vaikealta olla omien vaikeiden tunteiden ja ajatusteni kanssa. Rutiininomaisesti olen näitä asioita mennyt karkuun syömällä, selailemalla Instagramia tai Facebookkia, soittamalla kaverille tai suunnittelemalla tulevaisuutta. Nyt minä istun ja olen asioiden kanssa! Vaikka kuinka hankalalta se tuntuisi.

Toinen valinta tai pieni teko voi muuttaa dramaattisesti lopputulostani. Esimerkiksi jo se, kun olen täällä au-pairina työskennellessäni oivaltanut, että stressini usein johtuu pelosta joutua konfliktiin jonkun perheenjäsenen kanssa. Olen tietoisesti valinnut kertoa ajatukseni ja tunteeni minä-muodossa ääneen. Vaikka se tuntui aluksi kiusalliselta ja hassulta, sillä on ollut iso ero omaan olooni. Ikään kuin olen saanut vapautta ja tilaa olla oma itseni.

En minä voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai miten muut ihmiset reagoivat minuun. Nämä asiat eivät ole hallinnassani tai edes olemassa muualla kuin ajatuksissani. Samoin menneisyyteni muistot muodostuvat joka kerta uudelleen tässä hetkessä. Olen oppinut nauramaan itselleni, kuinka nokkelasti olen alkanut itse muuttamaan kokemuksiani. Saatan saada itseni kiinni kertomasta jotain vanhaa tarinaa ihmiselle aivan toisella tavalla kuin se oikeasti tapahtui. Siinä hetkessä on ollut todella vaativaa pysähtyä, pyytää anteeksi ja sanoa, että hetkinen, ei se mennytkään noin.

Päästän irti uhrin roolista. Helposti ajattelen, että tämä tilanne tai ihminen aiheuttaa minulle vaikeuksia. Minä tunnen stressiä ja ahdistusta, koska tuo ihminen sanoi sillä tavalla. Tällöinhän minä päätän asettua tilanteiden ja ihmisten uhriksi. Olen oman elämäni herra tästä lähtien.

Asiat saavat kypsyä juuri niin kauan kuin niiden tarvitsee. Lopetan asioiden eteenpäin puskemisen ja sen sijaan lopetan itseni jarruttamisen. En voi aina valita aina olosuhteitani. Minä itse annan merkityksen vaikeuksille ja haasteille. Otan ne mahtavana oppiläksynä ja itsessäni kasvamisena. On ollut aika vaikeaa riisua itseään kaikenlaisista kuorista. Minä olen pistänyt itseni niin tiukoille erilaisten suorittamisten ja esitettyjen roolien kanssa, etten halua enää tehdä sitä! Minä olen täysillä oma itseni!

Vaikeuden ollessa läsnä, muistan pysähtyä tunnistamaan mitä on menossa. Annan kokemuksen vaikeudesta olla tässä, juuri sellaisena kuin se on. Tarkastelen sitä ystävällisesti. Olen saanut kokea, kuinka luonnollinen tietoisuus vaikeudesta ja ahdistuksesta ikään kuin sulattaa sen pois.

Minun on ollut vaikea tunnistaa omia tunteitani ja ilmaista niitä vapaasti. Olen suodattanut ja piilottanut niitä. Minun on esimerkiksi todella vaikea olla vihainen. Heittäydyn usein kynnysmatoksi tai juoksen piiloon yksinäisyyteen. Olen opetellut ja kohdannut, miltä tuntuu kun jää tilanteeseen vihan kanssa ja sanoo ääneen: ”Minä olen vihainen.” Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta se on vaikeaa minulle! Olen kokenut, ettei se ole hyväksyttyä olla vihainen. Olen varastoinut vihan tunteen sisälleni ja se on purkautunut vihana itseäni kohtaan. Miten voi ilmaista vihaa, ettei se jää jumiin sisälleni? Siinäpä kysymys, jota lähden tarkastelemaan.

Epäonnistumiset ja virheet ovat iso juttu minulle. Nyt olen oivaltanut, kuinka se on elämän keino näyttää minulle uusi suunta mihin mennä. Se toimii ikään kuin tien viittana. Herättää minut huomaamaan mikä ei toimi. Oli kyse sitten näkökulmasta, pidättelevistä ihmisistä tai olosuhteista. Opettelen kokeilemaan uusia keinoja innostuneesti ja tsemppaamaan itseäni. Hienoin asia minusta olisi oppia olemaan itseni paras ystävä. Sellainen joka tukee joka tilanteessa ja ottaa kädestä kiinni kun on vaikeaa. Tehdään vaikeukista meidän parhaita opettajiamme! Olen tekemässä hyvää koko loppuelämääni varten. Mikään ei tapahdu hetkessä, toisaalta kaikki tapahtuu tässä läsnäolevassa hetkessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *