Turvallisuuden tunne auttoi löytämään oman supervoiman

Saanan tarina

Luon turvallista, osallisuutta edistävää yhteistoimintaa niille, joilla on haasteita osallistua joukkoon omana itsenään.
Pelko toimia omana itsenään voi saada aikaan itsensä peittelyä, joka aiheuttaa tunnetta siitä, ettei ole tullut nähdyksi ja kuuluksi.

Pelko heikentää mahdollisuutta päästä osalliseksi yhteenkuuluvuuden tunteeseen, joka on hyvinvoinnin edellytys. Kaiken tämän pohjalla on oma kokemus ulkopuolelle jäämisestä. Kokemuksien kautta syntyneet oivallukset ovat johdattaneet minut unelmien työhön, joka tuottaa hyvää niin itselleni kuin muille.

Ulkopuolelle on helppo jäädä. Itselläni se alkoi jo lapsuudessa, jossa omana itsenään oleminen ei ollutkaan niin helppoa. Olen erilainen oppija. Koulu on ollut minulle se paikka, jossa erilaisuus alkoi määrittää sitä, kuinka paljon pystyin osallistumaan eli tulemaan nähdyksi ja kuuluksi. Ympäristö, jossa olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa alkaa antaa hyvin äkkiä signaaleja siitä, oletko hyväksytty sellaisena kuin olet.

Kaiken takana sisään rakennettu pelko hylätyksi tulemisesta

Millaisilla arvoilla meitä kasvatetaan? Voinko samaistua niihin vai koenko ulkopuolisuutta?

Alkoi syntyä tunne siitä, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Pitää pystyä parempaan, eli tavoittelemaan niitä asioita, jotka eivät ole osa minua, mutta ne ovat määritelty mittamaan osaamista, jossa vain tietyillä taidoilla on merkitystä.

Syntyi jatkuvaa hyväksynnän hakua. Se on luonnollinen osa perustarpeita, mutta itselläni se lähti vähän käsistä. Syntyi riippuvuus toisten arvioinnista, jonka kautta toivoin saavani kokea edes vähän hyväksyntää. Sosiaaliset tilanteet joissa elin, määritti kaiken minussa. Olin tullut täysin riippuvaiseksi palautteesta, jota pyrin poimimaan pienimmistäkin signaaleista, eleistä ja katseista. Pelko siitä, etten täytä muiden oletuksia sai pelkäämään ulkopuolelle jäämistä.

Olin uupunut olemiseeni – vuorovaikutuksen kautta syntyvään jatkuvaan kontrollointiin siitä, miten minun tulisi olla. Olin kuin kameleontti ja muunnuin aina sen mukaan, miten arvioin, että pystyisin saamaan arvostusta. Kohtaaminen perustui toisten ihmisten skannaamiselle, eikä aikaa jäänyt koskaan turvallisuuden tunteelle, tunteelle siitä, että voisin olla oma itseni. Roolit toimivat maskina häpeälle, jota pelko piti yllä yhä tiukemmin.

Itsensä muokkaaminen oli tullut osaksi elämää – enkä edes nähnyt sen olevan minulle ongelma. Sairastuin syömishäiriöön, joka toi konkreettisen avun hyväksytyksi tulemisen ja kontrolloinnin tunteeseen. Ekaa kertaa elämässä sain helposti huomiota, joka liittyi yhteiskunnan arvostamiin asioihin – kuten ulkonäköön verhottu hyvinvointi. Laihduttelu ja kaiken mittaaminen sai aikaan hyväksyntää, joka toimi hetken aikaa onnellisen elämän näköisenä kulissina. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt kuinka kaiken mittaaminen olikin minulle sairaus, joka määritti kaikkea tekemistäni. Millään muulla ei ollut enää merkitystä.

Oikean yläreunan kuva, YLE uutiset

Olin heikko, vaikka ulospäin näytin supernaiselta, joka suoritti hullun rohkeudella tavoitteitaan. Olin kuitenkin kadottanut täysin itseni. En osannut pitää kiinni omista rajoistani sillä yritin aina miellyttää muita. Minulla ei ollut taitoa käsitellä tunteitani eikä toimia vuorovaikutustilanteissa siten että olisin arvostanut itseäni. Hyppäsin mukaan seikkailuihin ilman kykyä puolustaa itseäni.

Olin uupunut ja todella yksinäinen. Elin kehässä, jossa tulevat vuorovaikutustilanteet pelottivat, mutta roolien kautta selviydyin. Kotiin päästyäni olin turhautunut ja voin todella pahoin. Nollasin tunteiden aiheuttamaa kuormaa itselleni haitallisilla keinoilla, sillä muutakaan en osannut. Jatkuva paha olo ja tunne siitä, että ei riitä sellaisena kuin on, oli tehnyt minusta yksinäisen suorittajan, joka epätoivoisesti yritti saada huomiota ihmissuhteista.

Voin pahoin kaikissa yhteisöissä, joissa minun piti toimia, myös työelämässä. Siellä elin jatkuvassa pelossa siitä, että paljastun osaamattomaksi, valeammattilaiseksi. Elämän aikana äärimmilleen virittäytynyt herkkyys lukea ympäristöä oli muodostunut kuitenkin yhdeksi supervoimistani. Se kyvyn kautta pystyin näkemään ympäristössä epäkohtia. Työelämässä epäkohdat liittyivät työyhteisön hyvinvointiin. Kiinnostuin työsuojelusta ja ajauduin vahvistamaan opiskelutaitojani ammattiliiton kautta kansanopistoon, jossa minun huomattiin sellaisena kuin olin ja sain toimia niiden tapojen kautta.

Kuva: Saanan osaamisympyrä. Oivalla todellinen supervoimasi, voima, jossa olet aito oma itsesi.

Pääsin aikuisiällä mukaan turvalliseen oppimisympäristöön, joka kunnioitti ihmisen ainutlaatuista persoonaa. Sain mahdollisuuden oppia itseni aivan uudelleen todellisten vahvuuksieni kautta. Muistan ikuisesti sen maanantaiaamun, jolloin hyppäsin polulle, joka johdatti minut pois vanhoista normeista ja arvoista. Koulusta soitettiin ”Hei Saana, täällä olisi paikka vapaana, jos haluat lähteä opiskelemaan”? Olin kuilun partaalla, jossa jouduin päättämään, hyppäänkö kohti tuntematonta. Minä hyppäsin!

Nautin oppimisesta, ja oivalsin että olinkin ihan hyvä siinä. Uudelleen oppiminen herätti minussa kiinnostuksen myös syömishäiriön syy-seuraussuhteisiin. Alkoi muutos, jossa opettelin päivä kerrallaan pois mittaamisen kulttuurista. Pikkuhiljaa turvallisen ympäristön tukemana aloin luottaa siihen, että voin toimia mukana yhteisöissä omana itsenäni.
Minulle oli vihdoin tullut oma ääni, jolla pystyin puhumaan. En ollut enää hiljaa.

Teen tällä hetkellä unelmaduunia, jossa tuen ihmisten kasvua mukaan yhteisöihin, ja sitä kautta koko yhteiskuntaan omana itsenään, juuri sellaisina kuin he ovat. Kehitän oman kokemus- ja ammatillisen asiantuntijuuden kautta turvallista yhdessä oppimisen tilaa, jossa aikuisten on mahdollisuus oivaltaa kokemustarinoidensa kautta uusia merkityksiä elämässä. Toimin kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäjänä.

Kokemusasiantuntijuus on mahdollisuus meille aikuisille, jotka ovat jollain tavalla kadottaneet itsensä. Se on mahdollisuus kuulua joukkoon ja tuntea osallisuutta yhteisöön, joka on luonut sellaiset arvot ja normit, joita kunnioittamalla jokaisella on mahdollisuus toimia omana itsenään, tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Tekstin kirjoittaja, Saana, on 36-vuotias kahden, aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen äiti, joka opettelee hyppäämään uusiin seikkailuihin rohkeasti omana itsenään. 

Lue Yle Uutisten juttu Saanasta tästä.

Unelma Itsestä jakaa kanssanne 12 viikon aikana kahdentoista tavallisen, ihanan ja inspiroivan naisen Unelma Itsestä -tarinan. Tämä on tarinoista kymmenes. Aiempiin tarinoihin pääset tästä.

Meistä jokaisella on omat unelmamme, tavoitteemme ja päämäärämme elämässä. Siitä huolimatta saatamme löytää itsemme tahtomattamme jatkuvasta vertailun ja kilpailun kehästä. 

Unelma Itsestä haluaa kannustaa jokaista naista luomaan ja saavuttamaan omat oman näköiset unelmansa. Haluamme nähdä naisten voimaantuvan myös yhdessä, yhdistävän voimansa ja tukevan toisiaan – yhdessä olemme pysäyttämättömiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *