Tunnelmia tähän astisesta valmennuksesta -Jenna

Moikka moi!
Unelma itsestä-valmennus on jo hyvässä vauhdissa ja omat fiilikseni sen suhteen on ollut hyvät. Ohjelma on opettanut minulle jo syömisen ja liikkumisen merkityksestä paljon.
Myönnettäkön heti alkuun, että kahtena ensimmäisenä viikkona en ehtinyt syventyä lainkaan ohjelmaan. Olin tosi paljon töissä enkä ihan rehellisesti sanottuna olisi ehtinyt käymään punttiksella. Päätin kuitenkin, että koska tämän valmennuksen oma tavoitteeni oli aloittaa säännöllinen liikunta, menisin edes lataamaan kuntosalikorttini kiireiden välissä, jotta lähteminen tulevana viikkona olisi helpompaa. Ja sen tein! Ainut miinus, joka tässä kohtaa tuli vastaan oli, että kuntosetelini (jota on päässyt aika paljon kertymään) eivät käy salillani. Otti aika paljon päähän, mutta koska kuukausimaksu on tuolla salilla niin edullinen, päätin jatkaa jäsenyyttäni siellä. Täytyy keksiä muuta käyttöä liikuntaseteleille ja onneksi niissä on pitkä voimassaoloaika!
Pari viikkoa sitten aloitin pt:n tekemällä kuntosaliohjelmalla. Mua jännitti ihan sikana! Jännitin näytänkö aivan typerältä ja hoomoilaselta kun yritän muistella miten laitteet toimivat. (Väliä edellisestä kuntosalikerrasta oli melkein vuosi.) Mutta uskomatonta kyllä, hetken laitteita tsiigaillessa niiden käyttö muistui mieleen jostain aivojeni sopukoista ja nautin tosi paljon rehkimisestä! Aloitin harjoittelun aivan tietoisesti pienillä painoilla, jotta paikat ei revähtäisi ensimmäisellä käynnillä. (Tosin niin kävi jalkaprässissä ja nyt polvikipuisena yritän keksiä vaihtoehtoisia liikkeitä jaloille.) Nyt olen käynyt salilla säännöllisesti ja tavoitteeni on käydä siellä kolme kertaa viikossa. Työtahtikin on hellittänyt, joten tämä tavoite tuntuu realistiselta ja saavutettavissa olevalta.
Ruokailutottumuksistani sen verran, että noudatan edelleen pääsääntöisesti gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Se tuntuu edelleen hyvältä ja sillä jaksaa hyvin.
Sitä mukaa kun olen lisännyt (lue: aloittanut uudelleen) liikuntaa, tuntuu, että mielikin on jotenkin kirkastunut. Huomaan stressaavani vähemmän asioista, joista ennen otin suurtakin taakkaa kannettavakseni. Tämän lisäksi valmentajamme Tuuli Kaunisluonnon taannoin kertoma ajatus osui ja upposi syvälle. Hän sanoi, että jokainen meistä luo oman todellisuutemme. Tämä ajatus pysäytti ja rupesin pohtimaan mitä se merkitsee minulle. Tajusin, että minulle on  ominaista olla elämättä tässä hetkessä. Huomaan usein miettiväni menneisyyttä ja eläväni uudestaan jo tapahtuneita asioita. Vastaavasti myös elän usein tulevassa. Pääni sisällä ajatuksenasi on usein ”niin kuin silloin ennen” ja toisaalta ”sitten kun..” Mutta miksi minun on välillä vaikeaa elää preesensissä? Olen toki viime aikoina tehnyt paljon ajatustyötä eletyssä elämässäni alkoholistin läheisenä ja samalla ymmärtänyt omaa käytöstäni joka johtuu läheisriippuuvuus-sairaudestani ja koen tämän erittäin tärkeäksi tällä hetkellä hyvinvointini kannalta. Mutta toisaalta, ainut asia mikä on todellista tällä hetkellä, on tämä hetki. Siksi yritän työstää tätä piirrettä itsessäni, elää tätä hetkeä keskittyneesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että yrittäisin unohtaa menneistyyteni tai olla suunittelematta tulevaisuuttani, mutta niin monessa tällä hetkellä tapahtuvassa asiassa voi olla niin paljon hyvää. Jos niitä ei elä, ne menettää. Siispä, aloitan pienistä asioista nauttien. 🙂
Tällä hetkellä istun koneen ääressä keuhkoputken tulehduksessa. Suoraan sanottuna minua ottaa päähän kun hyvin alkanut punttiskausi joutuu nyt tauolle kipuiluni takia, mutta ei auta kuin levätä jotta pääsi taas kuntoon. Mutta se muutos on havaittavissa aiempaan, että nyt huomaan kaipaavani liikuntaa! Se on kuin huumetta jota on pakko saada jotta jaksaa. Joten, näin positiiviseksi asiaksi käännettynä tautini ei masenna niin paljon. 🙂
Näihin tunnelmiin toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!
<3: Jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *