Rakkaudella lisää tilaa ja vapautta – Marian Unelma itsestä

”Olipa kerran nainen, jolla oli elämä ulkopuolisen silmin kunnossa, mutta jolla oli enemmän tai vähemmän paha olla koko ajan. Nainen alkoi etsiä syitä pahaan oloonsa ulkopuoleltaan ja luopui monesta aiemmin tärkeänä pitämästään asiasta: ihmisistä ja omaisuudesta. Luopuminen kauhistutti ja yksin jääminen pelotti. Kävipä kuitenkin niin, että luovuttuaan paljosta turhasta ympärillään nainen pääsi sen äärelle, millä oikeasti on merkitystä.

Tuo nainen olen minä. Unelma itsestä eli unelma minusta alkoi muodostua, kun minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katsoa itseäni ja elämääni joka suunnasta, sisältä ja ulkoa. Kuluneiden kolmen vuoden aikana olen useaan otteeseen miettinyt vastausta kysymykseen ”Kuka minä olen?” ja olen löytänyt siihen niin monia vastauksia, että itseni määrittely niiden perusteella on todella haastavaa.

Rakkautta etsimässä?

Matkani alkoi päämääränä rakkaus. Halusin oppia rakastamaan ihmisiä ympärilläni. Etukäteen en tiennyt, että se tarkoittaa myös luopumista niistä ihmisistä, joita halusin oppia rakastamaan. Luovuin ydinperheunelmasta, omakotitalosta ja valmiiksi suunnitellusta tulevaisuudesta. Miksi? Siksi ettei minulla ollut mitään tietoa siitä, mitä rakkaus on. 

Luulin sen olevan käteni ulottuvilla ja petyin, kun jouduin näkemään vaivaa sen eteen. Pettymykset johtivat lopulta ymmärrykseen siitä, että rakkaus tosiaan on käteni ulottuvilla, näkymättömässä muodossa, energiana. Olin etsinyt rakkautta itseni ulkopuolelta.  Olin ajautunut tilanteeseen, jossa en saanut riittävästi rakkautta pystyäkseni jakamaan sitä eteenpäin.

Uusi tilanne pakotti minut tekemään vaikeita päätöksiä: erosin lapseni isästä ja opettelin (ja opettelen yhä) jakamaan vanhemmuutta hänen kanssaan, hyppäsin tai pikemminkin tipahdin opiskelujen ja työelämän eteenpäin rullaavasta oravanpyörästä ja olin (omasta mielestäni) pakotettu pysähtymään, kääntymään sisäänpäin ja ottamaan vastuun ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani. Jäin tunnevyöryn alle, jota olin tiedostamattani padonnut sisälleni koko elämäni ajan.

Tunnesekamelskan keskellä aloin tuntea välähdyksiä sisäisestä rakkauden tunteesta.

Elämän opettelua sisäänpäin katsomalla

Suoritin opintoni hitaasti loppuun ja kävin työelämässä kääntymässä. Minulla oli henkisesti pahempi olo kuin olisin koskaan elämässäni voinut kuvitella olevan mahdollista, ja samalla voin fyysisesti paremmin kuin koskaan ennen. Kaikki ulkopuolellani tuntui häiritsevän sisäistä prosessiani ja vetäydyin joksikin aikaa sosiaalisista suhteista.

Halusin ulos muotista, johon tunsin ajautuneeni. Oloni oli pitkään irrallinen. Onneksi löysin vapaaehtoistyön, minkä kautta tunsin olevani osa yhteiskuntaa. Sain myös vapaaehtoisille tarjottujen koulutusten ansiosta tietoa käsitellä ja edistää omaa hyvinvointiani ja mielenterveyttäni.

Rakkaus tarvitsee tilaa ja vapautta, sitä ei voi kahlita tai vangita. Aloin löytää rakkautta sieltä, missä en sitä aiemmin halunnut nähdä ja minne en ole osannut katsoa. Haluan tietoisesti nähdä ihmisissä hyvän, vaikka olen löytänyt monia syitä vastakkaiseen suuntaan.

Uskon muutokseen ja haluan nähdä muutoksen johtavan positiivisempaan huomiseen: yhdessä tekemiseen ja toisten auttamiseen, erilaisuuden hyväksymiseen, virheiden myöntämiseen ja niistä oppimiseen, inhimillisyyteen; yksilökeskeisyydestä ja oman edun tavoittelusta yhteisöihin, keskinäiseen voimaannuttamiseen ja voimaantumiseen; puolien valitsemisesta eriävien mielipiteiden hyväksymiseen ja ymmärtämiseen.

Poikani syntymä kuusi vuotta sitten maaliskuussa toi minussa esiin uusia piirteitä, minkä seurauksena paluu entiseen ei enää houkutellut. Olin koulun ja työelämän suorittaja ja urheilija, josta löytyikin pehmeämpi puoli. Elämäntahtini hidastui ja vaikka suorittaminen jatkui vauva-arjessa, osasin myös ottaa rennosti.

Elämän muutosten myötä tulin totaalisen pysähtyneeseen tilaan, mistä olen vähitellen hakenut omaa suuntaani, huomannut olevani palaamassa entiseen ja vetäytynyt takaisin useampaan otteeseen. Olen tutustunut energiaan ja huomannut toimineeni suuren osan elämästäni maskuliinisessa energiassa. Tunnen olevani haavoittuva, ja oudoilla vesillä tutustuessani feminiiniseen puoleeni. Epävarmuus saa minut välittömästi turvautumaan tuttuun maskuliiniseen energiaan ja ennen kuin huomankaan, olen taistelija ja selviytyjä.

Haluan kuitenkin ottaa määrätietoisia askeleita kohti feminiinistä minääni ja näiden ominaisuuksien tasapainoa.

Kysymykset, joita päässäni tällä hetkellä pyörii liittyvät pitkälti naiseuteen ja naiskuvaan. Miten saan yhdistettyä sen kaiken, mitä olen? Miten voin siitä huolimatta ja sen takia tuntea oloni feminiiniseksi?

Haluan olla rento, itsestäni ja muista huolehtiva, itsenäinen, urheilullinen, tiedostava, henkinen, älykäs, globaali paremman maailman luoja ja naisellinen nainen sekä kasvavan pojan äiti. Minulle Unelma itsestä on tuntea oloni itsevarmaksi ja turvatuksi feminiinisessä energiassani naisena sekä naisten että miesten seurassa ja auttaa muita naisia tuntemaan samoin.

Tekstin kirjoittanut Maria on 6-vuotiaan pojan äiti, tutkimusmatkaaja, ilon etsijä, vapaaehtoistyöntekijä, sosionomi ja restonomi

Maria on mukana haastattelemassa ja kirjoittamassa 12 voimaannuttavan Unelma Itsestä -naisen tarinaa. 

Jaamme kanssanne tulevien 12 viikon aikana kahdentoista tavallisen, ihanan ja inspiroivan naisen Unelma Itsestä -tarinan. Tämä on niistä ensimmäinen.

Elämme tahtomattamme usein jatkuvassa vertailun ja kilpailun kehässä, vaikka meistä jokaisella on omat unelmamme, tavoitteemme ja päämäärämme elämässä.

Unelma Itsestä haluaa kannustaa jokaista naista luomaan ja saavuttamaan omat oman näköiset unelmansa. Haluamme nähdä naisten voimaantuvan myös yhdessä, yhdistävän voimansa ja tukevan toisiaan – yhdessä olemme pysäyttämättömiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *