Minä olen vaRakas!

Anun tarina

 

Olen horoskoopiltani leijona ja joka paikassahan aina sanotaan, että he ovat suosittuja, tykkäävät olla porukan keskipisteenä ja jopa vetävät ihmisiä ympärilleen. Lapsuudesta muistankin ajanjakson, kun tykkäsin olla esillä ja huomion keskipisteenä. Mutta sitten jotain tapahtui ja minusta tulikin ujo tyttö.


Koulussa esitelmien pito oli hirveän jännittävää ja aina punastelin luokan edessä. Teininä apuun tuli meikkivoide ja puuteri, joilla sai osan punaisuutta peitettyä, mutta esiintymisjännitystä se ei poistanut. Ammattikorkeakoulussa huomasin ensimmäistä kertaa, että ei se ihmisten edessä puhuminen niin kamalaa ole – kunhan tietää mistä puhuu.

 

Sittemmin olen yrittäjänä joutunut, tai oikeastaan päässyt, puhumaan erinäisiin paikkoihin ja tilaisuuksiin.
Itse asiassa olen sopinut itseni kanssa säännöstä, jonka mukaan minun on suostuttava esiintymiseen, jos joku sitä sattuu kysymään. Tällä en tarkoita sitä, että mihin tahansa pyyntöön olisi suostuttava tai mikä tahansa työ tulisi ottaa vastaan; omat rajat on tietysti tärkeä tietää ja ylläpitää. Vaan tarkoitan sitä, että en anna pelolle valtaa, vaan menen ihmisten eteen ja haastan itseäni, vaikka se jännittääkin. Vain sillä tavalla asia tulee tutummaksi ja puhuminen alkaa sujumaan aina vain paremmin! Puheen pitäminen extempore, valmistautumatta, olisi kuitenkin kammotus itselleni. Paitsi nyt tätä kirjoittaessa mieleeni tuli ajatus, että olen valmis päästämään tästäkin uskomuksesta irti. Kyllä minä siitäkin selviäisin!

Minä pärjään

Olen sisaruksistani ainoa, joka on lähtenyt opiskelemaan kotipaikkakuntaa kauemmaksi. Muutin Pohjanmaalta Ouluun ja kiersin Kouvolan kautta Varsinais-Suomeen. Muutenkin olen jo teininä matkustanut yksin pitkin Suomea jääkiekkomatseja fanittamassa, ja kun vajaa parikymppisenä pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ulkomaille, siitä tulikin melkoinen matkustuskärpäsen purema! Lähdin mm. au pairiksi Englantiin yhden kesän ajaksi. Olenkin oppinut huolehtimaan itsestäni, olen oppinut ottamaan asioista selvää, olen oppinut pärjäämään yksinäni.

 

Pärjäämisestä tuli lopulta varsin vahva osa elämääni. Apua on ollut vaikea pyytää, koska kyllä minä pärjään. Taloudellisesti on ollut välillä tiukkaa, mutta aina ollaan jotenkin luovittu ja pärjätty. Jos täytyy itse jatkuvasti pitää KAIKKIA naruja käsissään, niin kyllä se pidemmän päälle vie mehut. Ja jos joutuu kuukaudesta toiseen miettimään, mistä saan rahat tähän ja tuohon laskuun, niin se on lievästi sanottuna stressaavaa. Onnekseni minulla on työni puolesta ollut stressiä helpottava ravintolisä käytössäni jo melkein 10 vuotta. Vuosien varrella sen merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan!

Jämähdys vai hyppäys?

 

Nuorena en missään nimessä aikonut ryhtyä yrittäjäksi! Vaan silloin suurin toiveeni työpaikan suhteen oli, että löydän vain jonkun paikan ja jämähdän sinne. Niin monelta olin siihen mennessä kuullut, että ”tulin 30 vuotta sitten kesätöihin/työharjoitteluun taloon ja jämähdin tänne” tai ”tämän piti olla vain väliaikainen työpaikka, mutta olen ollut täällä nyt 20 vuotta”. Se kuulosti omiin korviini jotenkin niin turvalliselta ja varmalta.

 

Ajattelutapani kuitenkin muuttui, kun tulin äidiksi ja menin äitiysloman jälkeen töihin. Silloin se ”totuus” iski vasten kasvoja! Oravanpyörä! Havahduin karmivaan tosiasiaan, että lapseni viettää päivässä (paljon) enemmän aikaa hoitajansa kanssa kuin meidän vanhempien. Tunsin suurta surua siitä, etten minä äitinä ollut näkemässä ensimmäisenä sitä kaikkea uuden oppimista, mitä alle kahden vuoden iässä tapahtuu melkein koko ajan. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että haluan itse päättää milloin olen töissä ja milloin olen vapaalla. Haluan itse päättää milloin vietän aikaa lapseni kanssa! En kuitenkaan heti keksinyt, mitä voisin tehdä. Ajatuksen siemen oli kuitenkin kylvetty.

 

Kului vielä muutama vuosi, ja syntyi toinen lapsi ennen kuin ystäväni esimerkistä aloitin yksityisenä perhepäivähoitajana, eli yrittäjänä! Samaan aikaan aloitin tekemään myös verkostomarkkinointia hyvinvointituotteiden parissa. Äitini oli puhunut siitä minulle jo kuuden vuoden ajan, mutta en ollut ottanut tarjousta kuuleviin korviini, vaan kieltäytynyt aina. Vaikka itselläni ei ole ollut huonoja kokemuksia verkostomarkkinoinnista, niin olin ymmärtänyt ihmisten puheista, ettei se ole kaikkien mieleen. Mutta kun lopulta ymmärsin, että jos sen työn tekee hyvin, on mahdollista saada itselleen lisää vapaa-aikaa, halusin aloittaa heti! Juuri sitä halusin enemmän elämääni, vapautta!

bst

Kaikella on tarkoituksensa

Tein sivubisnestäni perheen ehdoilla ja tavoitteeni oli maltillinen; vajaan neljän vuoden kuluttua, kun kuopukseni menee eskariin, en aikonut hoitaa enää toisten lapsia, vaan saada päätuloni hyvinvoinnin parista. Kun kuopus sitten aloitti eskarin, olin kolme kuukautta aiemmin lopettanut perhepäivähoitajan työni.

Lopulta innostuin hyvinvoinnista niin paljon, että kouluttauduin ravintoasiantuntijaksi ja olen uudistanut oman ja perheeni ruokavalion täysin. Ja kun on itse huomannut, millainen vaikutus terveellisellä ruokavaliolla on omaan oloon, sitä sanomaa haluaa välittää muillekin. Olen itse ollut aina melkoinen herkkusuu, mutta kun ymmärsin, mitä kaikkea perinteiset herkut pitävät sisällään, niin minun ei ole enää tehnyt mieli syödä niitä. Olenkin luonut Herkkureseptit e-kirjan, josta löytyy lähes 60 gluteenitonta, maidotonta, lisäaineetonta ja ilman valkoista sokeria valmistuvaa suolaista ja makeaa herkkua, jotta muutkin voivat herkutella terveellisemmin. Olen myös hiljan tehnyt viiden videon sarjan, joka tarjoaa yksinkertaiset askeleet elämäntapamuutokseen.

Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Kun katson elämääni taaksepäin voin nähdä siellä tilanteita, joiden on pitänyt mennä juuri siten kuin ne ovat menneet, vaikkei sillä hetkellä välttämättä aina ole lainkaan tuntunut siltä. Ellei isäni olisi kuollut syöpään 52-vuotiaana vain viikon sairastamisen jälkeen, olisinko osannut arvostaa terveyttä niin paljon kuin nyt? Jos olisin äitiyslomalaisena ottanut vastaan vakituisen työn kuntasektorilta vuonna 2009, kun maailman taloustilanne jatkoi laskuaan, olisinko koskaan päätynyt yrittäjäksi? Vai jämähtänyt sinne? Ellen olisi aloittanut verkostomarkkinointia, olisinko koskaan löytänyt itsekehityksen maailmaa tai alkanut miettimään raha-asioitani syvällisemmin?

Onko pärjääminen täyttä elämää?


Tulen ns. tavallisesta perheestä. Emme ole olleet rikkaita, mutta aina on pärjätty. Lapsuudessani on ollut ajanjakso, jolloin äitini oli pikkuveljen kanssa hoitovapaalla ja isäni jäi työttömäksi. Itse olin juuri aloittanut koulun, eli 7-vuotias. En muista kärsineeni puutteista, mutta silloin sitä pärjäämistä on varmasti tarvittu erityisen paljon. ”Ei raha kasva puussa” ja muut rahaan (tai sen puutteeseen) liittyvät fraasit ovat tulleet tutuksi.


Vasta aikuisena olen oppinut, miten tärkeää aikaa lapsuus on omien uskomusten muodostumisen kannalta. Oikeastaan kaikki, mitä lapsi oppii, kuulee, näkee noin 6-8 vuoden ikään mennessä jää hänen alitajuntaansa ohjelmoinniksi / uskomukseksi. Näiden uskomusten perusteella tämä ihminen sitten päättelee sen, mikä hänelle on elämässä mahdollista ja mikä ei.


Vaikka pärjääminen sanassa ei ole paras kaiku, niin lopulta sekin on tainnut olla itselleni siunaus. Nimittäin kun on ollut taloudellisesti tiukkaa ja laskupino korkea, niin rahaa on aina tullut jostain sen verran, että on saatu laskut maksettua ja ruokaa pöytään. Vaikka tili on monta kertaa ollut kuun lopussa +/- 0€, niin ollaan saatu velvollisuudet hoidettua, ollaan pärjätty. Minun uskomukseni on siis velvoittanut pärjäämään ja toisaalta se on auttanut luottamaan siihen, että hommat hoituu, me pärjätään aina.


Mutta voin kertoa myös sen, että pitkällä aikavälillä se pärjääminen ei ole kauheankaan kivaa. Kun on useamman kuukauden elänyt kädestä suuhun ja aina jännittänyt riittääkö rahat tässä kuussa, niin se syö naista. Kun pärjää, niin koko ajan on myös tunne siitä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Sitä elää vähän niin kuin säästellen ja menoja karsien. Onko se silloin täyttä elämää?

Tunne on tärkeä!


Verkostomarkkinointi on ala, jossa rahan suhteen oikeastaan vain taivas on rajana! Eli periaatteessa siinä on mahdollista luoda itselleen sellaiset tulot kuin haluaa. Tiesin tämän ja ajan myötä omat tavoitteet kasvoivatkin melko korkeiksi! Asiat eivät kuitenkaan tuntuneet etenevän siten kuin olisin halunnut. Työ itsessään on helppoa ja sen jokainen oppii kyllä, eli omat ongelmani olivat jossain muualla.


Koska olin löytänyt itsekehityksen maailman ja alkanut ymmärtämään ajatusteni merkitystä jne, niin onnekseni osasin alkaa ihmettelemään myös tätä raha-asiaa. Miksi toiset samaa työtä tekevät johtajat tienasivat enemmän kuin minä? Itse asiassa olin jo käynyt joissakin rahaan liittyvissä seminaareissa täällä Suomessa, mutta jotenkin vain lannistuin niissä. Tuli tunne, että olisi pitänyt jo valmiiksi tienata suuria summia, että olisin voinut muuttaa tilannettani paremmaksi.


Lopulta löysin itseni Lontoosta kolmen päivän rahaseminaarista. Siellä kuulin täysin samoja asioita, joita olin Suomessakin jo kuullut, mutta seminaarista välittyvä tunne oli täysin eri! Siellä tuli tunne, että minunkin on mahdollista tehdä raha-asioilleni jotain, minunkin on mahdollista muuttaa sen hetkistä tilannetta paremmaksi!

Uskomukset hidastavat unelmien toteutumista

Lontoon jälkeen olen opiskellut asioita vielä paljon syvällisemmin ja olen opettelemalla opetellut tykkäämään rahasta. Sinäkin olet varmasti kuullut sanonnan ”raha ei tee onnelliseksi, raha ei tuo onnea”? Näin minäkin uskoin, enkä pitänyt rahaa mitenkään erityisen tärkeänä asiana elämässäni. Kuinka väärässä olinkaan! Jo koko tuo asetelma on täysin pielessä; miksi verrataan rahaa ja onnellisuutta, kun ne eivät mitenkään liity toisiinsa, ne eivät ole toistensa vastakohdat.


Eikö ole oikeutetumpaa verrata sitä, että oletko mielummin köyhä vai rikas, onneton vai onnellinen?
Nämä ovat ”janan” kaksi ääripäätä; raha ja onnellisuus eivät edes ole samalla janalla, miksi niitä siis edes verrattaisiin keskenään?


Aloin tehdä muutoksia omassa elämässäni
ja nyt ne +/- 0€ kuukaudet ovat taakse jäänyttä elämää! Nykyään sijoitan, vaikka aiemmin ajattelin, etten pysty. Meillä on mieheni kanssa yksi sijoitusasunto ja toiveissa on kasvattaa niiden määrää. Nykyään luotan siihen, että raha tulee luokseni ja sallin itselleni sen, että minulla saa olla ylimääräistä, minun ei tarvitse vain pärjätä.


Kun aloin huomaamaan edistystä omassa taloudessani, aloin miettiä, että muidenkin naisten, etenkin yrittäjähenkisten naisten, täytyy saada kuulla tästä! Aloin haaveilemaan oman rahaverkkokurssin tekemisestä. Sain kuitenkin purkaa vielä monia uskomuksia mm. näkyväksi tulemisen pelosta (en ole niin tärkeä) ja erityisesti siitä, että olenko riittävän hyvä opettamaan muita (kuka oikein luulen olevani), ennen kuin Varakas minä verkkokurssista tuli totta.

Oletko vaRAKAS?


Raha-asioissakin on paljon kyse siitä arvostatko itseäsi. Rakastatko itseäsi? Sallitko itsesi olevan varakas?
Valitettavasti etenkin meidät suomalaiset on opetettu olemaan nöyriä, ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, eikä ole erityisen ”soveliasta” tavoitella suuria. Ja herran jestas, jos sitten satutkin vaurastumaan, ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön”, niin älä nyt ainakaan kerro siitä kenellekään! Kateus on nimittäin myös yksi kansakuntamme ”perisynneistä”, eikä oikein osata aidosti iloita toisen menestymisestä, vaikka oikeasti se ei ole keneltäkään pois, jos joku muu menestyy.


Näitä kaikkia ominaisuuksia olen itsessänikin joutunut (tai päässyt) muokkailemaan. En ole pitänyt itseäni erityisen tärkeänä. Vuosia sitten en edes oikein tervehtinyt ihmisiä (nykyisellä asuinpaikkakunnallani), koska ajattelin, etteivät he kuitenkaan muistaisi kuka minä olen. Kunnes sitten kerran juttelin naisen kanssa, jota en ollut koskaan eläissäni tavannut ja hän kuitenkin heti tiesi kuka minä olen?! Olin äimän käkenä!


Aloin pikku hiljaa ajattelemaan, että ehkä minä jäänkin ihmisten mieliin? Ehkä minulla onkin merkitystä? Tie on ollut pitkä, mutta nykyään pidän itseäni aika makeena tyyppinä! Rakastan sitä, miten innostun asioista ja hassuttelen lasteni kanssa välillä maha kippurassa nauraen! Minulla on rohkeutta sanoa asioita ääneen, enkä entisenä miellyttäjänä enää vain myötäile toisten mielipiteitä. Osaan myös asettaa rajat sille, mitä haluan tehdä ja mitä en halua tehdä. Enää minun ei tarvitse ”kilttinä tyttönä” suostua kaikkeen sillä seurauksella, että itselleni tärkeät asiat jäävät taka-alalle. Olen opetellut sanomaan ei. Olen opetellut rakastamaan itseäni tällaisena kuin olen.

Olet ainutlaatuinen


Saat sitä, mitä annat. Vaikka itsearvostus ja itsensä rakastaminen eivät ole mitään sellaista, minkä voisit konkreettisesti jollekin toiselle antaa, niin siihen liittyvä energia välittyy toisille silti.
Jollet siis anna arvostusta itsellesi, niin miksi muutkaan antaisivat arvostusta sinulle? Ja jollet itse rakasta ja arvosta itseäsi, niin miksi rahakaan arvostaisi sinua, miksi se tulisi luoksesi? Rahakin on nimittäin eräänlaista energiaa ja niin kuin me ihmiset vedämme kaltaisiamme puoleemme, niin sekin haluaa hengailla arvoisessaan seurassa.


Jos sinulla on ollut vaikeuksia arvostaa itseäsi, nostaa itseäsi jalustalle; ”Katsokaa tässä minä nyt olen!”, niin muista, että meillä jokaisella on oma tehtävämme tässä maailmassa. Meistä jokainen on omalla tavallaan tärkeä. Sinua on olemassa vain yksi kappale, kukaan muu ei voi olla sinä, olet siis ainutlaatuinen! Älä vertaa itseäsi muihin, sillä voit verrata omaa edistystäsi vain itseesi. Luota siihen, että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, juuri oikealla hetkellä. Ja RAKASTA itseäsi sellaisena kuin olet.

— — — —

Tekstin kirjoittaja, Anu, on kahden lapsen äiti, yrittäjä ja ravintoasiantuntija sekä varakkuuden sanansaattaja.

Lisää Anun palveluista ja tuotteista löydät  www.anukankarjarvi.fi
ja somesta Varakas minä (Fb) ja IG:ssa) sekä Aurinkoinen OLO (Fb) ja IG:ssa)

— — — —

Unelma Itsestä jakaa kanssanne 12 viikon aikana kahdentoista tavallisen, ihanan ja inspiroivan naisen Unelma Itsestä -tarinan. Tämä on tarinoista yhdestoista. Aiempiin tarinoihin pääset tästä.

Meistä jokaisella on omat unelmamme, tavoitteemme ja päämäärämme elämässä. Siitä huolimatta saatamme löytää itsemme tahtomattamme jatkuvasta vertailun ja kilpailun kehästä. 

Unelma Itsestä haluaa kannustaa jokaista naista luomaan ja saavuttamaan omat oman näköiset unelmansa. Haluamme nähdä naisten voimaantuvan myös yhdessä, yhdistävän voimansa ja tukevan toisiaan – yhdessä olemme pysäyttämättömiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *