Liikunnanohjaajan viikko – Mea

Olenkin aikaisemmin kertonut, että opiskelen liikunnanohjaajaksi Lapin ammattikorkeakoulussa ja ajattelin hieman avata, miltä liikunnallinen ammatti ja elämäntyyli voi näyttää näin “ammatissa”.

Maanantai: Käyn nopeasti aamulla aloittamassa oman viikkoni kuntosalilla, koska reeni on itselleni lähellä sydäntä. Jaksan arjessani huomattavasti paremmin kun saan aloittaa päiväni liikunnalla. Olen ehdoton aamutreenaaja, viihdyn salilla rauhassa itsekseni hitaasti päivää aloitellen. Nautin siitä, että kiire ei ole mihinkään, ja kerään voimia tulevaan päivään. Käyn salin jälkeen kotona rauhassa suihkussa (parasta ikinä!!) ja suuntaan lounaspalaveriin urheiluopistolle. Suunnittelemme viestijuoksu-kilpailuja. Illalla käyn vielä vetäisemässä päivän toisen treenini, spinningin.

Tiistai: Herään aamusta rauhassa katselemaan netflix-sarjaa herätäkseni hieman, koska päivä täytyy aloittaa loikkatreenin suunnitelulla. Olen luvannut personal fitness coach-asiakkaalleni (PFC on kurssi, jota suoritan koulussa. Minulla on siis oikea asiakas, jolle vedän treenejä oman asiantuntemukseni kautta), että vedämme kovan loikkaharjoituksen läheisessä urheiluhallissa. Olen jo aikaisemmin tehnyt isoimman työn, täytyy vielä viimeistellä ennen treeniä. Loikka-treeenistämme tulee hyvä, ja lähdemme molemmat hymyssä suin ja reidet hapoilla ulos hallista pirteään auringonpaisteeseen.

meaEIKKU.jpg

Keskiviikko: Tiedän jo heti aamusta, miten hullunmyllyä tästä päivässä on tulossa. Lähden heti aamusta ihanaan aruingonpaisteeseen hyvillä mielin, luvassa on nimittäin erään yläasteen ulkoliikuntapäivä, johon olen itse menossa ohjaamaan frisbeegolf-rastia. Aamupäivä menee näppärästi nuorten kanssa kiekkoa heitellessä. Ala tuntuu oikealta silloin, kun lapset tottelevat, aurinko paistaa ja fiilis on katossa.

Aamupäivän aktiviteettien jäljiltä luvassa on samaisen yläasteen vuosittainen sähly-ottelu opettajat vs. oppilaat. Meitä on pyydetty vahvistamaan opettajien joukkuetta. Oonkin itse pelannut salibandya useamman vuoden, joten kyllä pelijalkaa vipatti jo ennen ottelua. Sainkin tehtyä muutaman maalin, ja heitinpä siinä muutaman tuuletuksenkin.

Pelin jälkeen kiiruhdan nopeasti kotiin valmistautumaan seuraavaan aktiviteettiin. Suunnittelemme valmentajaparini kanssa tyttöjen jääkiekko-joukkuellemme harjoitukset. Tytöt ovat iältään n. 6-12-vuotiaita, ja menoa ja meininkiä meidän reeneissä riittää. Käydään vetämässä jääharjoitus hyvillä mielin ja olen ainakin vielä reippain mielin.

Illan viimeinen liikunnanohjaajan hommani onkin tuomaroida kaksi korkeakoulujen harrastesarjan jalkapallopeliä. Pojat pelaavat tällä kertaa reilusti, ja on ilo vihellellä matseja. Näitä pelejä meikäläiselle tulee muutama kuukaudessa, ja tähän asti oon kyllä tykännyt olla myös tässä roolissa kentän puolella oman urheiluharrastuksen lopettamisen jäljiltä.

Torstai, perjantai ja lauantai: Päivät toistavat suhteellisen samaa kaavaa. Olen nimittäin noin muutama kuukausi sitten päässyt töihin urheilukauppaan. Duuni on oikeastaan aikalailla unelmaduuni ja se on erittäin hauskaa, mutta samalla haastavaa. On mukava myös työssään innostaa ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan ja auttaa asiakkaita löytämään juuri heidän tarvitsemansa urheiluvälineet. Asiakaspalvelu on selkeästi meikän juttu, nautin erittäin paljon ihmisten kohtaamisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Tähän asti olen ollut (ainakin omasta mielestäni) erittäin innokas, ja varsinaisen reipas myyjä. Nautin työstäni, ja se on mielestäni erittäin tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta.

meaa.jpg

Sunnuntai: Kauan odotettu pelipäivä. Hyppäämme jo aikaisemmin mainitsemani jääkiekkojoukkueen kanssa pikkubussiin, ja otamme suunnan kohti pohjoista, nimittäin Ivaloa. Paikallisen joukkueen nimi TunturiKiekko paljastaa, että nyt ollaan oikeasti matkalla pohjoiseen lappiin. Edessä on n. 4h bussissa, mutta sekään ei haittaa, kun sekä koutseilla, että pelaajilla on tunnelma katossa. Reissu on meidän tytöille ensimmäinen, ja yhtä jos toistakin (varsinkin allekirjoittanutta) jännittää erittäinkin paljon. Pelaamme pelit kunnialla läpi, ja lasten kasvoilta paistaa ilo ja innostus. Tätä minäkin tykkään tehdä. Bussimatka kotiin on pitkä, lunta tuiskuttaa vaakatasossa kun painaudun vasten bussin ikkunaa, väsyneenä, mutta onnellisena. Viikko on nimittäin pulkassa.

Mikäli teillä on jotain kysyttävää mm. liikunnanohjaajan opinnoista tms, inin kysykää rohkeasti 🙂
t. Mea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *