Läsnäolon oivalluksia

Päivin tarina

 

Takkatulen loimut leikkivät uunin uumenissa.
Lämpö tulvii iholleni, levollinen mieli väreilee kehooni, palavien puiden rätinä täyttää hiljaisen tilan.

Minun elämääni on palannut leikki, ei vain ajatuksissa tai puheissa, vaan aitona kirmahteluna, hihkumisena, ravina, riehumisena, kuin vallattomat liekit konsanaan. Kuinka leikki irroittaakaan minusta kankeita osia ja sisälläni oleva lapsi pääsee ulos riemuitsemaan elämän suuresta ilosta ja voimasta.

Leikki ei ole ollut aina minulle yhtä mieluista kuin se nyt on. Unohdin sen olemassaolon ja tukahdutin sisäisen lapseni jonnekin syvälle, tuskin sisäinen lapseni pystyi hengittämään ja minä itse jähmetyin ja tuskastuin, jäykistyin ja ahdistuin yhä enemmän ja enemmän. Sisäisen lapsen kadottaessani kadotin luovuuteni. Luovana ihmisenä pakersin jotenkin aina vain pakonomaisesti, ja samalla kadotin omaa sisintäni yhä etäämmälle. Lopulta kadotin itseni niin, että en enää tuntenut enkä tunnistanut itseäni.

Uskomukseni tukahtuneesta olotilastani oli se, että kaikki ulkopuolella olevat syyt johtivat omien voimien kadottamiseen ja epämukavaan olotilaani. Negatiivinen ajattelu kilpistyi pintaan ja optimistisuus heikkeni yhä enemmän.

Ratkaisuksi otin opintovapaan kahdeksi vuodeksi. Onneksi niin, sillä en tiedä kuinka muutoin syvälle tukahtunut olotilani olisikaan edennyt.

Opintovapaa antoi mahdollisuuden pysähtyä ja hypätä uudelle tuntemattomalle polulle. Oli aika katsoa peilistä ja ihmetellä kuka oikeastaan olinkaan ja kuka olen nyt. Mistä olen tulossa ja minne olen menossa. Keitä on ympärilläni. Kuinka rakastan itseäni ja miten rakastan toisia. Missä haluan vaikuttaa ja keitä tahdon auttaa. Samalla tutkimusmatkalla olen yhä – ja sitä en kadu, että hyppäsin pois entisestä ja aloin elämään oman näköistä elämää.

Elämääni on astunut uusia ihania ihmisiä, ihastuttavia ystäviä, uusia tilaisuuksia ja uusia mahdollisuuksia.
Olen kuin pikku-tyttö, joka ihmeissään kulkee polkua, jota ei ennestään tunne.
Kuitenkin polulla kulkeminen tuntuu turvalliselta, jännittävältä, joskus pelottavaltakin, mutta askeleet etenevät pienin pyrähdyksin ja ilo kirmahteluineen, oivaltavine keskusteluineen toisten ihmisten kanssa antaa keveyttä, joka lämmittää tuon takkatulen tavoin, ja antaa tulen palavan voiman tekemisiini, ja hehkuvan rauhan sisimpääni.

Tekstin kirjoittaja, Päivi, on Health Coach ja utelias elämän ihmettelijä.

Unelma Itsestä jakaa kanssanne 12 viikon aikana kahdentoista tavallisen, ihanan ja inspiroivan naisen Unelma Itsestä -tarinan. Tämä on tarinoista yhdeksäs. Aiempiin tarinoihin pääset tästä.

Meistä jokaisella on omat unelmamme, tavoitteemme ja päämäärämme elämässä. Siitä huolimatta saatamme löytää itsemme tahtomattamme jatkuvasta vertailun ja kilpailun kehästä. 

Unelma Itsestä haluaa kannustaa jokaista naista luomaan ja saavuttamaan omat oman näköiset unelmansa. Haluamme nähdä naisten voimaantuvan myös yhdessä, yhdistävän voimansa ja tukevan toisiaan – yhdessä olemme pysäyttämättömiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *