Kuinka aktivoida ilo kiireen keskellä, jatkuvien valintojen maailmassa?

Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, jossa meille tarjotaan vaihtoehtoja enemmän kuin voimme ihmiselämämme aikana hyödyntää. Vaihtoehtoja on harrastuksissa, ravinnossa, viihteessä, opiskelussa, työelämässä, ihmissuhteissa, matkailussa. Uuden kokeileminen ja oppiminen laajentaa osaamistamme. Se opettaa meidät myös riippumattomiksi ja vaativiksi. Odotamme lisää ja parempaa koko ajan.

Missä määrin meidän on mahdollista hyödyntää tarjolla olevia vaihtoehtoja hyvinvointimme lisäämiseksi ja milloin vaihtoehdot kääntyvät hyvinvointiamme vastaan?

Oravanpyörä -vertaus on tuttu työelämästä, mutta todellisuudessa se on läsnä kaikilla elämämme osa-alueilla.
Tunteistamme halu ja himo ovat jatkuvasti läsnä, mikäli emme tietoisesti opettele olemaan haluamatta jotakin koko ajan.
Halu tunteena on hyvä silloin, kun tiedämme, mitä haluamme. Halumme kääntyy itseämme vastaan, kun emme valintatilanteissa tunnista todellista haluamme tai tarvetta halumme takana.

Halu on pinnallista. Halu syntyy siitä, että kaverillakin on, kaverilla ei vielä ole, pitää olla parempi kuin kaveri tai saada itselle parempi kuin kaverilla. Kaveri voi olla myös naapuri tai vastaantulija. Näemme, että jollakin on jotakin ja haluamme samaa tai parempaa itsellemme. Voimme haluta asioita silloin, kun välttämättömät tarpeemme on jo tyydytetty. Silloin kun meillä on terveyttä toteuttaa, riittävän turvallinen ympäristö, rahaa ostaa, kaveri johon verrata, vaihtoehtoja joista valita. Ihmiset sodan, nälänhädän tai sairauksien keskellä haluavat todennäköisesti ensisijaisesti selvitä hengissä – elää. Kun todellista kamppailua elämästä ja kuolemasta ei ole, yritämme löytää yltäkylläisistä vaihtoehdoista elossa olemisen tunnetta, elinvoimaa.

kukka

Tunteiden kohtaaminen ja itsetuntemus

Tunteiden kirjo lisää elinvoimaa: se, että tunnistamme, tunnemme ja hyväksymme kaikki tunteemme. Halun avulla yritämme ehkä sulkea pois ei-toivotut tunteemme. Vaihtoehtojen tulva ei anna meille mahdollisuutta pitkästyä ja tylsistyä. Pelkäämme ikävystymistä, minkä seurauksena mikään määrä vaihtoehtoja ei ole riittävästi.

Vain pysähtymällä ja hiljentymällä itsemme äärelle, voimme kohdata kaikki tunteemme – voimme oppia tuntemaan itsemme. Odotamme muiden viihdyttävän meitä niin kauan kuin pelkäämme ja pakoilemme itseämme ja oman itsemme kohtaamista.

Tunnen olevani elossa silloin, kun itkuani seuraa nauru. Kun menettämisen surua seuraa oman olemassa oloni ilo. Ainut ihminen, jonka kanssa elän koko elämäni, olen minä itse. Voin valita ihmiset, joiden kanssa vietän aikaa. Voin vaikuttaa valinnoillani lapseni kasvatukseen. Olen kuitenkin pitkään aliarvioinut oman hyvinvointini merkityksen omaan elämääni. Miksi? Koska käsitykseni omasta hyvinvoinnistani on ollut suppea. Miten olisin voinut voida hyvin, kun en ole tiennyt, miten voin hyvin?

Tunteideni tunnistaminen ja tunnelukkojen avaaminen on lisännyt itsetuntemustani, minkä seurauksena tiedän, milloin voin hyvin. Ymmärrän myös, miten voin lisätä omaa hyvinvointiani ja miten heikennän sitä. Jokainen valintani vaikuttaa hyvinvointiini tavalla tai toisella.

Aiemmin tein valintani automaation eli sisäisen ohjelmointini perusteella. Ohjelmointini on muodostunut ympäristöni (perhe, isovanhemmat, ystävät, työ- ja opiskelukaverit jne.) valinnoista siihen asti, kunnes aloin tiedostaa ympäristöni merkityksen valinnoissani. Ohjelmointini pohjalta tekemät valinnat eivät ole omia valintojani, sillä en osaa perustella niitä omalla halullani, vaan perusteluksi on riittänyt, että: “Niin kuuluu tehdä”. Minun on kuulunut mm. käydä koulua, harrastaa urheilua, tehdä töitä, katsoa tv:tä, kuunnella musiikkia ja toisinaan juhlia aamuun asti. Onko minulla ollut kivaa, hauskaa ja mukavaa? Usein on. Olisiko voinut tehdä jotain toisin? Sen hetkisillä tiedoillani en.

Kertyneen (elämän)kokemukseni ja lisääntyneen itsetuntemukseni myötä voin vasta nyt katsoa elämääni taaksepäin ja todeta, että hauskat ja mukavat hetket eivät aina ole olleet yhtä kuin hyvinvointi. Päinvastoin – moni hauskaksi kokemani asia on tästä hetkestä katsottuna ollut hyvinvoinnilleni pitkällä aikavälillä vahingollista. Päälaelleen kääntyneestä näkemyksestäni käsin katsottuna koen erityisen haasteellisena ilon tunteen ja onnellisuuden kokemuksen uudelleenohjelmoinnin.

 

Mistä koen iloa?

Onnellisuus on mahdollista mielen tasolla, ilon kokemus vaatii kehollista aktivointia. Makea nauru lähtee vatsanpohjasta asti. Mitä tarvitsen ilon kokemukseen, hauskuuteen? Hassutteluun?

Ilo vaatii irti päästämistä ja antautumista, epätäydellisyyttä ja sen hyväksymistä. Tunteiden pitäisi syntyä hetkessä, kohtaamisessa, ollakseen aitoja. Useat meistä ovat oppineet tukahduttamaan tunteensa ja näin ollen tukahdutettujen tunteiden kuorma, kehomme ohjelmointi, on mukana jokaisessa kohtaamisessamme. Suremattomat surut sekä purkamattomat pelot ja viha vaikuttavat ilomme syvyyteen tai pinnallisuuteen.

Ilon laatu riippuu siitä, naurammeko muille vai muiden kanssa. Huumorintaju yhdistää ja erottaa. Se, mikä naurattaa yhtä, ei ehkä naurata toista. “Jaettu ilo on paras ilo”, silloin kun ilo on laadullisesti hyvää – aitoa.

Millaisissa tilanteissa olet kokenut ja koet aitoa iloa?

Nauru rentouttaa ja pidentää ikää, joten opetellaan nauramaan yhdessä ja erikseen muiden sijaan itsellemme ja omalle epätäydellisyydellemme. Voimme tehdä parempia valintoja vasta ymmärrettyämme aiempien valintojemme ongelmat. Mitä opin ja mitä voin ensi kerralla tehdä toisin itseni ja oman hyvinvointini hyväksi? Paremmat valintani toivottavasti tukevat myös ympärilläni olevien ihmisten ja (luonnon)ympäristön hyvinvointia.

Huomaa sinäkin keväisen luonnon ilo ja kauneus oman hyvinvointisi tukena.♥

Kesäisestä auringonvalosta iloa päivääsi toivottaen,

Maria

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *