Kaikki on tässä, elämän virrassa

Meritan tarina

‘Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan’, sanoi jo antiikinkreikkalainen filosofi Herakleitos.

” Elämässä ei mikään ole niin pysyvää kuin muutos. Hyväksymällä tämän kaikilla tasoilla ja ymmärtämällä kaiken olevan yhteydessä keskenään, olen vapauttanut itsestäni pois suuren määrän suruja, negaatioita ja egon latelemia valheita. Oppiminen on jatkuvaa, muutosta aina yhä uudelleen.

Jokaisena päivänä asettaa elämä eteeni vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista puntaroida mikä on minun valintani nyt, tässä hetkessä. Uskon, että jokainen tekee aina elämässään parhaat mahdolliset valinnat sillä tiedolla, jonka juuri silloin omaa. Aina ei ole tullut valittua helpointa reittiä ja jälkiviisaana olisin joitakin valintoja suonut tekeväni toisinkin, mutta tässä olen nyt, valintojeni summa, uteliaana ja innolla huomista odottaen!

Hyppyjä tuntemattomaan

Kun palaan hetkeen kahdeksan vuotta sitten, näen silloisen monien tunteiden uuvuttaman itseni jo lempeässä valossa. Muistan pelot, itsekritiikin, kiltin tytön ymmärtäväisen ja taipuvan luonteen, voimattomuuden sen edessä, että en osannut sillä hetkellä toimia muulla tavalla auttaakseni lähimpiäni ja itseäni. Vasta pelko lasten turvallisuuden ja oman henkeni puolesta sai minut lähtemään suhteesta, jossa oli paljon hyvää, mutta myös paljon vahingollista. Alkoi monen vuoden mittainen jälleenrakennustyö itseni kanssa.

Vain puoli vuotta aiemmin olin tehnyt ensimmäisen ison loikan tuntemattomaan. Sukupolvenvaihdoksessa olin ottanut vetovastuun marja – ja maatilamatkailutilasta, ryhtyen kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Se vaati rohkeaa ja toimeen tarttuvaa asennetta.

Eron jälkeen muutin maatilalle asumaan kolmen pienen pojan kanssa. Opettelin työt, joita maatilan hoito vaati ja palasin lapsuudesta tuttuihin erämaisemiin, suopursun ja havupuiden tuoksuun, syvän hiljaisuuden keskelle. Minua ympäröi idyllisen kaunis maalaismaisema ja avara luonto. Koin ympäristön parhaana mahdollisena paikkana nuolla haavojani ja voimaantuakseni, vaikka samalla ruoskin itseäni suhteen epäonnistumisesta, ja lasten koulunvaihdoksesta sekä kaveripiirin muuttumisesta.

Perusluonteeni mukainen ehdoton luottamus elämään sekä positiivisen oppimishaluinen ja työtä pelkäämätön asenne olivat kivijalkojani alkaessani valaa perustuksia uudelle elämänvaiheelle.

Sain myös rohkaisua ja tukea niin perheeltä, ystäviltä kuin asiakkailtakin. Ajatuksiani avarsin ja ruokin lukemalla, sisäisyyttäni tutkimalla ja luontoa kuuntelemalla.

Voimaa luonnosta

Luonnon sointi resonoi hyvin syvällä minussa. Talot ja materia eivät ole koskaan tuntuneet niin kodilta kuin hetki keskellä luontoa, missä tahansa. Oli lohdullista ymmärtää, että se tulisi aina olemaan muuttuvaisuudessaankin minun elämässäni pysyvä. Tähän ajatukseen saatoin turvautua myös myöhemmin, seuraavassa elämääni ravisuttavassa kriisissä.

Muutaman päättyneen polun jälkeen olin kohdannut ja saanut rinnalleni elämänkumppanin, jonka kanssa saatoin vain todeta, että rakkaus on, se on aina ollut ja se tulee aina olemaan. Ilo ja onni tulvivat elämääni yllättäen ja etsimättä.

Jälleen kysyttiin rohkeutta ja muutoksen sietovoimaa. Muutin lasten kanssa toiselle paikkakunnalle yli 200km päähän, josta käsin kävimme edelleen yhdessä puolisoni kanssa hoitamassa ja ylläpitämässä maatilani työt, sitä myös jatkuvasti kehittäen.

Edelleen painin syyllisyyden tunteiden kanssa ja erakon luonteesta huolimatta usein tunsin olevani uudella paikkakunnalla vailla ystäviä, repäistynä tutusta ja rakkaasta ympäristöstäni kokonaan toisenlaiseen maailmaan.

 

Kotiutumista ja kriisinhallintataitoja

Tiesin jo muuttaessani kotiutumisprosessini olevan pitkä, monen vuoden mittainen. Sitä pitkitti vielä käytännössä kahdella paikkakunnalla asuminen. Vasta nyt, kuuden vuoden jälkeen, alan kokea paikkakunnan omakohtaisemmin ja oppia sen erityispiirteiden kiintoisia yksityiskohtia sekä tuntea muita paikkakunnalla asuvia.

Näin helpolla en toki päässyt, vaan muutosvoimat puuttuivat jälleen elämääni kaksi vuotta sitten – kuten niin usein tapahtuu, näennäisen ihmiselämää ravistelevan kriisin muodossa. Sanon näennäisen siksi, että kriisillä on aina sanoma ja tarkoitus. On omalla vastuulla tarkastella sen tuomia tunteita niin kauan, että sanoma ja sen tuoma oppiläksy aukenee selkeäksi. Olen ehdottoman kiitollinen elämäni jokaisesta pienestä ja suuresta kriisistä, sillä muuten en olisi tässä.

Tämän kriisin myötä puserruin niin ohueksi puun ja kuoren väliin, että aloin jo kokea hengitysvaikeuksia. Kahden läheiseni välit kiristyivät, ja lopulta tilanne kärjistyi niin, että jouduin lopulta vaikean valinnan eteen. Miten ratkaisisin asian kaikkien parhaaksi? Miten selviäisimme tilanteesta mahdollisimman vähin menetyksin ja henkisin vaurioin?

Olin ratkaisijan asemassa, vaikka koin olevani tilanteessa vastoin tahtoani ja ulkopuolinenkin.

Pitkän ja hyvin uuvuttavan puolentoista vuoden jakson jälkeen asia lopulta ratkesi.

Luovuin maatilasta, silloisesta työstäni, ja asetuin pysyvästi uudelle paikkakunnalle. Syistä ja seurauksista, sekä kunkin kokemusosapuolen vaikuttimista ja tunteista voisi helposti kirjoittaa kirjan verran… ehkäpä vielä joskus kirjoitankin.

Tapahtuman jälkilaineet vieläkin aika-ajoin huuhtoutuvat tunnekenttään. Onneksi yhä harvemmin.

Pelkojen kohtaamisella vahvaan itsetuntemukseen

Tapahtumien seurauksena siis jo kolmannen kerran kahdeksan vuoden aikana tein hypyn tuntemattomaan, jättämällä tutun ja turvallisen, vailla tietoa siitä mitä uusi toisi tullessaan – sillä elämä ei anna takuita, se vaatii ehdotonta luottamusta.

Pelottiko minua? Kyllä. Nyt olen kuitenkin oppinut että pelot voi voittaa vain kohtaamalla ne silmästä silmään. Pelko on luontainen itsepuolustusmekanismi meissä, muttta mieli, jota ego johtaa, alkaa usein paisutella pelkoja suhteettomasti. On tunnistettava pelon juuret ja opittava olla antamatta sille valtaa.

Ihminen ajattelee tutkimusten mukaan yli 60 000 ajatusta päivässä. On omalla vastuullani mitä ajatuksia niistä uskon todeksi. Siispä sisäinen pelkopuhekin on hiljennettävissä. Sisäiseen dialogiini kuuluukin nykyään monia ääniä; totuuden torvesta ja kiivastelijasta armon antajaan ja innostujaan. Puheenjohtajana jakelen vuoroja kullekin äänelle.

Omien tunteiden tunnistaminen ja tunteminen onkin vienyt itsetuntemustani pisimmälle ja opettanut parempaa kommunikaatiota haastavammissakin tilanteissa, niin sisäisesti kuin ääneen muiden kanssa.

Itsetuntemuksen kautta olen löytänyt myös vahvan luottamuksen itseeni, tunnistanut persoonaani kuuluvat feminiiniset ja maskuliiniset piirteet, hyväksynyt itseni kokonaisvaltaisesti sekä ulkoisesti että sisäisesti. Pystyn nyt ajattelemaan että minä olen ihmisenä arvokas samalla tavalla kuin sinä. Tähän ajatukseen on ollut pitkä matka.

Muistan elämästäni hetkiä jolloin olen kaivannut itseäni, sitä alkuperäistä ja aitoa, rohkeaa, vilpitöntä, iloista ja hurmaavaa minua. En tiennyt silloin unelmoivani tästä, mutta nyt kun elän päivittäin kiitollisuudessa ja rakkaudessa, elämästäni nauttien, ajattelen, että en olisi edes tohtinut toivoa itselleni tätä kaikkea hyvää (ja tällä tarkoitan ennen kaikkea sisäistä rikkautta ja rakkautta).

Olisin tyytynyt paljon vähempäänkin. Nyt tiedän kuitenkin olevani kaiken hyvän arvoinen ja toivon voivani luoda samaa luottamusta ja jakaa oppimaani edelleen. Jokainen on rakkauden arvoinen, kaunis ja tärkeä täällä. Tällä hetkellä unelmoin siis voivani olla auttamassa muitakin voimaan paremmin ja seilaamaan rohkeudella elämän karikoissa. Elämää se vain on, aivan parasta sellaisenaan nautittuna!”

Rakkaudella, Merita

Merita on yrittäjä, vaimo, kolmen lapsen äiti ja äitipuoli kahdelle.

Meritan yritys tarjoaa mm. stressiä purkavaa metsäkylpy – ohjausta ja
puutarhapalveluita. Yhdessä miehensä kanssa he viljelevät Nousiaisissa mm. mustaherukkaa.

Tutustu Meritan yritykseen tästä www.hyvanhaltijan.fi

tai seuraa Facebookissa www.facebook.com/merita.tasanen


Unelma Itsestä jakaa kanssanne 12 viikon aikana kahdentoista tavallisen, ihanan ja inspiroivan naisen Unelma Itsestä -tarinan. Tämä on tarinoista kolmas. Aiempiin tarinoihin pääset tästä.

Meistä jokaisella on omat unelmamme, tavoitteemme ja päämäärämme elämässä. Siitä huolimatta saatamme löytää itsemme tahtomattamme jatkuvasta vertailun ja kilpailun kehästä. 

Unelma Itsestä haluaa kannustaa jokaista naista luomaan ja saavuttamaan omat oman näköiset unelmansa. Haluamme nähdä naisten voimaantuvan myös yhdessä, yhdistävän voimansa ja tukevan toisiaan – yhdessä olemme pysäyttämättömiä!

2 thoughts on “Kaikki on tässä, elämän virrassa

  1. Hei, Merita🙂
    Sinulla on hieno taito pukea sanoiksi ajatuksia ja tunteita, pohtia elämän kulkua ja jakaa syvällisesti sen sisältöä. Sinulla on voimia antavaa sanottavaa, kiitos rohkeudestasi🤗

    1. Voi kiitos Marja -Liisa ❤️ kommenttisi rohkaisee edelleen eteenpäin ja jatkamaan kirjoittamistakin 😊.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *