Jennan tarinaa

En vielä muutama kuukausi sitten olisi voinut uskoa että kirjoittelen koneeni ääressä postausta Unelma itsestä-blogiin. Koen olevani äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa ja kiitollisuuteni tätä ohjelmaa ja valmentajaamme Tuuli Kaunisluontoa kohtaan on ylitsevuotavaa tällä hetkellä. Jospa tässä ensimäisessä kirjoituksessani kertoisin hieman itsesäni, taustoistani ja miksi olen lähtenyt toistamiseen mukaan tähän Unelma itsestä-projektiin.

Nimeni on Jenna ja olen kotoisin Helsingistä. Ihka aito Stadin gimma siis. Ikää minulle tulee parin kuukauden päästä 29. En todellakaan usko, että täytän pian kolmekymmentä! Teini-iässä kun piti kolmikymppisiä niin kovin ”vanhoina”. Mutta niin sitä itsekin on kohta jo ihan kalkkis. No ei. No ehkä vähän. Ei sittenkään.

Olen ollut naimisissa kohta kuuden vuoden ajan elämäni prinssin kanssa. Samainen prinssi on koko avioliittomme ajan kehottanut minua rakkaudellisesti miettimään omia elämäntapojani – niin liikuntaa kuin syömistä. Pääni sisällä olen aina arvostanut minulle suotua elämää ja arvostanut sitä suurena lahjana. Olen myös aina tiennyt, että sillä millä ruokkii mieltänsä ja kehoansa niin fyyisesti kuin henkisestikin, on suuri yhteys hyvinvointiin. Huolimatta tästä pään tiedosta, minulla ei ole yksinkertaisesti ollut riittävää halua ja motivaatiota muttaa elämäni suuntaa paremmaksi. Vuosien ajan suljin silmäni omaa hyvnvointiani kohtaan. En juuri liikkunut ja söin miten sattui. Arvostin kyllä ihmisiä jotka jaksoivat pitää itsestään huolta, mutta jotenkin ajattelin, että minulle se ei olisi mahdollista. Kyllä ne muut jaksaa ja osaa, ajattelin, mutta en minä. Minä olin poikkeus. Olinko?

Puolitoista vuotta sitten koin omakohtaisesti, että keholle ei voi valehdella vaikka kuinka yrittäisin. Kehomme on luotu niin viisaasti, että se ilmoittaa jos jokin ei ole hyvin. Niin se ilmoitti minullekin. Koin useasti rytmihäiriöitä, olin jatkuvasti väsynyt, minusta tuntui etten saanut otetta mistään. Kaikki ikäänkuin vain valui käsiin. Koin olevani epäonnistunut ihmisenä ja sen lisäksi inhosin peilikuvaani. Olin siihen asti elämässäni kokeillut yhtä sun toista dieettiä, jojoillut painoni kanssa vuosien ajan edes takas kunnes olin taas jälleen kerran siinä pisteessä, että vaatteni olivat tulleet minulle pieniksi. Peilikuva oksetti ja mielessäni olin jo luovuttanut. En jaksanut enää välittää miltä näytin. Vaikka kuinka yrittäisin muutosta, epäonnistuisin kuitenkin. Aivan se ja sama, ajattelin.

Oletteko joskus kokeneet elämässänne tilanteen, joka jälkeenpäin tuntuuu tuntuu eräänaiselta käännekohdalta elämässänne? Tuollainen tilanne on usein täysin spontaani mutta niin merkityksellinen. Niin kävi minullekin. Vellottuani tarpeeksi itsesäälissäni ja elämän hallinnattomuudessani, tapasin silloisessa työpaikassani erään nuoren naishenkilön joka alkoi kertomaan minulle omaa kokemustaan omasta elämäntapa muutoksesta. Hän ei tiennyt omia mietteitäni itsestäni ja tuskn tietää edelleenkään koska en ole häntä sen koommin tavannut. Vaikka hän oli minulle ventovieras ihminen, hänen elämänilonsa huokui hänen sisältään ja se näkyi hänen olemuksesaan levollisuutena, innostuksena ja elämän arvostamisena. Mikä oli hänen salaisuutensa? Ei se ollut salaisuus.

Avain hänen uuteen elämäänsä oli hänen aiempien elämäntapojen muuttaminen. Hän oli puolen vuoden ajan osallistunut erääseen elämäntapavalmennukseen jossa hänelle oli räätälöity oma ruokailu- ja treeniohjelma. Hän näytti minulle puhelimestaan omia ennen- ja jälkeen kuvia enkä ollut uskoa silmiäni! Aikaa noiden kuvien välillä oli vain puoli vuotta, mutta muutos oli ihan käsittämättömän suuri! Vaikka tuona samaisena päivänä olinkin taas aamulla manannut itseni epäonnistujien suohon, sain jostain voimaa yrittää vielä kerran tavoitella parempaa oloa. Kun pääsin tuona päivänä töistä, avasin kotikoneeni ja Googlasin kyseisen ohjelman jonka aloitin (tosin hieman skeptisenä) seuraavana päivänä. Toimiko ohjelma minulla? Toimi! Huomasin jo viikossa muutoksia omassa vireydessäni, energiatasollani ja vaa´an numeroissa. Olin intoa täynnä ja jatkoin ohjelman noudattamista seuraavien kahden kuukaden ajan.

Samaan aikaan mieheni oli tutustunut maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon ja kokenut sen hyväksi omalla kohdallaan. Olin myös itse huomannut, että vatsani ei pidä viljoista tai maidosta ja niinpä päätin, että kokeilisin itsekin saman tyyppistä ruokavaliota viikon ajan. Noh, se viikko on vähän venynyt ja samalla tiellä olen edelleen. Puolen vuoden kuluttua olin jo lähes tavoitepainossani, vaatteeni mahtuivat taas minulle ja olin alkanut saamaan takaisin itsetuntoni rippeitä, jotka olivat varisseet minusta vuosien ajan pois.

Olin siihen asti elämässäni aina ajatellut, että jos olisin laiha ja kaunis, elämäni olisi paljon helpompaa. On totta, että jokaisella on se oma paino jossa viihtyy ja jossa kokee itsensä viehättäväksi, mutta jos hyvinvointimme olisi kiinni vain ulkoisista tekijöistä, eikö se olisi epäreilua? Silloinhan vain kauniit ja karismaattiset ihmiset menestyisivät elämässään. Tällä ajatusmallilla omakin elämäni olisi tuomittu epäonnistumaan, mutta ei se olekaan. Jopa minäkin voin onnistua ja olla onnellinen. Samalla kun koin vaatenumeroni pienenemisen, aloin pikkuhiljaa tajuta, että hyvinvointini lähteekin sisältä. Jotta voi olla sinut itsensä kanssa on läpikäytävä oma minuus joka on korvien välissä. Oivalsin, että minun onnellisuuteni ei riipu olosuhteistani vaan omasta asenteestani elämässäni. Otanko vastuun siis omasta onnellisuudestani vai vieritänkö tuon vastuun toisille?

Siihen asti olin vierittänyt mutta nyt oli aika tehdä muutos. Minun oli tullut aika lopettaa itseni sääliminen ja ottaa vihdoin elämäni omiin käsiini. Tässä vaiheessa elämääni tuli Unelma itsestä-valmennus viime syksynä. Olin silloin henkisesti hyvinkin poikki johtuen isoista vuorista elämässäni jota olin joutunut läpikäymään mielessäni, mutta jälleen kerran mieheni kannustamana päätin osallistua valmennukseen. Omassa blogissani (perhosenalennan.blogspot.fi) olenkin rehellisesti kertonut miten kaikesta kokemastani huolimatta olin todella ennakkoluuloinen ohjelmaa kohtaan. Olen kuitenkin iloinen että lähdin mukaan valmennukseen, koska se avasi monia sisäisiä lukkojani ja auttoi minua tajuaman, että en ole yksin muutoksen teossa omassa elämässäni. ”Kanssasisarien” antama vertaistuki on ollut todella suuriarvoista ja Tuulin usko meihin jokaiseen valmennettavaan on ollut jotain sellaista, mitä ei voi selittää ennen kuin sen itse kokee.

Edellinen valmennus antoi minulle monia työkaluja oman pääni sisäisten ajatusten hoitamiseen ja tämän vuoden ohjelmassa haluan edelleen hoitaa sisäistä itseäni. Olen oppinut olemaan rehellisempi ja armollisempi itseäni kohtaan. Tällä kertaa koen voimieni kuitenkin riittävän myös fyysisen kunnon edistämiseen. Nyt minulla on motivaatiota aloittaa punttisalilla käyminen ja hei, voisiko minullekin kasvaa lihakset? Kovasti toivon niin.

On siis tullut aika aloittaa matka kohti unelmaa itsestäni. On tullut aika jatkaa kasvua ihmisenä, ihmisenä jolla onkin arvoa joka ei olekaan tuomittu epäonnistumaan. Minun unelmani itsestäni on löytää oma itseni, niin henkiseltä kuin fyysiseltä puolelta. Hyvinvointiini liittyy luonnollisesti moni muukin asia elämässäni joista aion myöhemmissä postauksissani enemmän kirjoittaa. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan projektiani kohti unelmiani.

Kiitos vertaistuesta, rehellisyydestä ja elämän lahjasta. Tästä on hyvä jatkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *