Itsetutkiskelua. – Mea

Olen äänekäs, jaan mielipiteeni kysymättäkin, olen (joskus jopa liian) hyperaktiivinen ja energinen. Haluan viedä asioita eteenpäin, enkä junnata paikoillani. Teen asioita hetken mielijohteesta ja innostun äkillisesti. Olen ryhmässä yksi johtavista hahmoista. Otan vastuuta asioista mielelläni ja joskus jopa vaadin sitä. Nauran äänekkäästi ja sarkasmi näyttelee suurta osaa puheessani.

Edellä mainitut luonteenpiirteet ovat osa minua. Ne kulkevat mukanani päivästä toiseen ja ovat täysillä mukana jokapäiväisessä arjessa. Ne kuulostavat suurimmaksi osaksi negatiivisilta ja päällekäyviltä monen ulkopuolisen korvaan. En kuitenkaan anna niiden olla vain negatiivisia piirteitä itsessäni, tai piirteitä jotka jakavat mielipiteitä. Olen ylpeä siitä kuka olen, mutta tähän tilanteeseen pääseminen on vaatinut työtä.

Olemme tehneet opiskelujen ja Unelma itsestä-valmennuksen tiimoilta itsetutkiskelua. Olen päätynyt miettimään kehitettäviä alueita päivittäisessä toiminnassani. En halua nähdä luonteenpiirteitä negatiivisina asioina, koska ne ovat osia minussa, enkä minä halua olla erilainen kuin itse rehellisesti olen. En halua mollata itseäni ja ajatella olevani huono. On kuitenkin asioita jotka myös minun luonteessani vaativat kehitystä ja sopeuttamista ollakseni paras mahdollinen versio itsestä. Minun itseni täytyy kääntää nämä asiat voitokseni, jotta voin olla entistä parempi itseni.

Olenkin ajatellut, että useammat ryhmät tarvitsevat johtavampaa hahmoa, mutta se täytyy tulkita ryhmädynamiikan kannalta. Voin olla se henkilö joka estää ryhmää junnaamasta paikallaan, mutta olisiko minun mahdollista antaa myös muille tilaa ryhmän johtajana? Haluanko olla johtaja ja diktaattori, koska haluan asioiden menevän minun pääni mukaan? Mitä jos kokeilisin ryhmässä hiljaisemman roolia? Opinko uutta itsestäni?

Olisiko minun mahdollista myös jakaa vastuuta? Olisiko minun mahdollista höllätä lankoja käsistäni? Olisiko mahdollista olla tuputtamatta mielipiteitä jokaiseen asiaan? Miksi minun täytyy saada olla osana kaikkea, pystyisinkö myös antaa muille tilaa? Miten se vaikuttaisi itseeni jos minun ei tarvitsisikaan kyetä aivan kaikkeen?

Olen oppinut itsestäni paljon. Ymmärrän miksi teen tiettyjä asioita ja osaan tulkita käyttäytymistäni. Osaan myös hillitä vahvimpia luonteenpiirteitäni tilanteen niin vaatiessa. En ota itseeni puhuttaessa luonteestani, tiedän mitä kehittää, ja osaan kääntää ne puolelleni. Tämä on mielestäni tärkeä osa henkisestä kasvusta puhuttaessa. Tiedostan heikkouteni – teen tarvittaessa muutoksia (mikäli MINÄ olen sitä mieltä, että sitä tarvitaan. Muiden negatiivisessa mielessä jaetut kommentit osaan jättää omaan arvoonsa) ja työstän tätä – kehityn ihmisenä ja olen parempi itseni.

Luonteessani ei ole mitään väärää. Minä olen mitä minä olen, eikä minun tarvitse muuttaa itseäni. Minäkuvaansa on kuitenkin mahdollista laajentaa tutustumalla itseensä ja tekoihinsa paremmin. Omista heikkouksistaan on mahdollista kääntää vahvuuksia tarkkailemalla omaa toimintaansa ja ajattelutapaansa. Aina kannattaa myös kokeilla jotain muuta, esittää ei tarvitse, eikä omaa identiteettiään tarvitse muuttaa, kokeileminen ei kuitenkaan varmasti tee pahaa. Muiden ihmisten tahallaan sinuun itseesi kohdistuva mollaaminen pitäisi yrittää selättää. Emme tarvitse sellaista negatiivisuutta elämäämme. Tämäkin on toki helpompi operaatio mitä paremmin itsensä tuntee, näin nimittäin on mahdollista teilata negatiivisessa mielessä jaetut kommentit alta aikayksikön.

Olen kuitenkin pyöritellyt myös muutamaa kysymystä mielessäni. “Mitä jos näkisitkin itsesi myös muiden silmin, muuttaisitko mitään? Oletko paras mahdollinen itsesi? Oletko sellainen henkilö, jonka itse toivoisit tapaavasi? Oletko juuri mitä haluat olla?” Nämä kysymykset motivoivat jo itsessään minua tiettyyn suuntaan. Toivottavasti teitäkin.

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille, olkaa parhaita itsejänne, ja rakastakaa itseänne sellaisena kuin olette. Muilla ei ole valtaa teitä lytätä, älkääkä tehkö sitä itsellenekään. Tehkää rakentavassa mielessä itsetutkiskelua, ja kääntäkää heikkoutenne vahvuuksiksi, koska sitä ne ehdottomasti ovat – ette vain ehkä tiedä sitä vielä. Kaikki on mahdollista.

t. Mea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *