Olet kaunis, äläkä anna kenenkään uskotella toisin. – Mea

Posted on

Minulla on nuorempana ollut paha akne, joka ulottui rintakehän ja selän alueelle. Näppylät olivat pieniä ja punaisia, ja voitte kuvitella ettei tämän neidin päällä paljon paljastavia toppeja nähty.  Poikkesin näin reilusti muiden ikäisteni tyttöjen pukeutumisesta poolopaita-valikoimineni.  Nuoruusvuosieni vaikeuttamiseksi lisättiin akneen vielä liikahikoilu. Oli mulla päällä sitten mitä tahansa, hiki tuli aina kainaloista läpi. Yllättävän raskasta aikaa juuri yläasteensa aloittaneelle, kun muut valitsivat cooleja vaatteita, ja itsellä vaihtoehtoja ei juuri ollut. Paidan tuli peittää sekä finni, että hiki.

Ainoat ulkonäköön liittyvät ongelmani yläasteikäisenä eivät silti lannistaneet minua. Minua ei kiusattu näistä, eivätkä ne vaikuttaneet itsetuntooni, koska taistelin sitä vastaan. Minulla oli finneistä huolimatta iso joukko kavereita, poikaystäväni oli koulun tavoitelluin, ja urheilu sujui haluamallani tavalla. En antanut epävarmimpina (kuten monelle teinivuodet ovat) vuosina minkään astua itsetuntoni tielle. Finneistä en pitänyt, mutta ne eivät vaikuttaneet kauneuteeni. Jouduin uhrautumaan, ja olla käyttämättä rintavaon paljastavia toppeja, mutta ehkä se oli se hinta joka minun täytyi tästä maksaa :-D (näin jälkeenpäin ajateltuna tämä akne taisi pelastaa minut nololta liian vähältä vaatetukselta).

Minulla ei ole mainoslehtien sivuillakin hehkutettua kuulasta ihoa ja taipuisia pitkiä ripsiä. Minulla ei ole hollywood-tähdillä usein nähtyä pitkää ja tuuheaa kiharapehkoa. Omat hiukseni menevät useammin takkuun, tai roikkuvat muuten vain mukana(suurimmaksi osaksi naamalla), glamour on tästä kaukana. “Nolla-koon” tyttöjen rinnalla minun 172 senttimetriäni eivät todellakaan saa minua tuntemaan itseäni siroksi tai hoikaksi. Vatsalihakseni odottelevat parempia päiviä kevyehkön rasvakerroksen alla, eivätkä reitenikään ole kaikista timmeimmät. Kun vahingossa käännän kännykän etukameran päälle, ei näky tosiaankaan ole imarteleva.

Vaatekokoni on suurimmaksi osaksi M tai 38.  Riippuu tietenkin vaatekaupoista, erään tunnetun ruotsalaislähtöisen liikkeen sovituskopissa tuntee itsensä silloin tällöin lähinnä sotanorsuksi kun koot ovat puolet pienempiä kuin muissa kaupoissa. En ole aikuisiälläni koskaan ollut kokoa 36 pienempi. XS -kokoiset vaatteet eivät ole tulleet kuuloonkaan. Mutta mitäpä sitten, koska..

MINÄ OLEN KAUNIS TÄLLAISENA KUIN OLEN.

Leveät isokokoiset reiteni mahdollistavat mahdollisuuteni kävellä joka paikkaan, ja juosta pidempiäkin matkoja. Useiden naisten tavoittelema reisien välinen rako ‘thigh-cap’ taas ei edistäisi elämääni millään tavalla. Olen kaunis, vaikka kasvojeni ihoni ei olekaan kuulas enkä hehku kuten naiset fit-lehden sivulla(eivätpä muuten hehku hekään ilman ehostusta ja valotusta). Kroppani on täynnä mahdollisuuksia, ja ainoastaan sen vuoksi pystyn mm. liikkua kuten tahdon, jaksan tehdä raskaita sarjoja salilla ja puskea itseni maksimiin. Aliravitun kropan kanssa kun taas en pystyisi toimia puolellakaan tästä potentiaalista jota minulla nyt on käytettävissä.

Minulla on mahtava perhe, kavereita ja ystäviä ympärillä, rakastava avomies sekä kaksi koiraa, ja näistä ei ketään voisi vähempää kiinnostaa mitä vaaka minun siihen astuessani näyttää tai onko minulla näppylöitä. Miksi siis minun tulisi siitä stressata kun kelpaan muillekin tällaisena kuin olen?

Olemme lähinnä itse omia pahimpia vihollisiamme. Meidän täytyy tehdä töitä itsemme rakastamisen ja kunnioittamisen eteen. Miksi ruoskisimme itseämme negatiivisilla ajatuksilla itsestämme, kun olemme näin mahtavia ihmisiä? Hyvä itsetunto ja itsensä rakastaminen ja hyväksyminen vaatii töitä, koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa tätä projektia. Olkaa helliä itsellenne, rakastakaa itseänne ja vartaloanne kaikesta huolimatta. Näin on mahdollisuus saavuttaa parempi olo itsessään, kun ei kokoajan tarvitse olla haukkumassa itseään.

Muistakaa myös, että kauneus todellakin on katsojan silmissä. Jokaista meistä ei ole varustettu ‘hällä väliä’-asenteella muiden mielipiteitä koskien, mutta sitä varten voi tehdä töitä. Kehottaisinkin jokaista tämän tekstin lukenutta naista kävelemään peilin eteen ja lausuvan edes yhden kauniin ajatuksen itsestään, ja kumoamaan positiivisuuden kautta kaikki ne mieleen tulevat negatiiviset ajatukset juuri nyt, vaikkei omia sanoja vielä aivan uskoisikaan. Tämä vie eteenpäin.

Olette upeita! t. Mea

Minulla on nuorempana ollut paha akne, joka ulottui rintakehän ja selän alueelle. Näppylät olivat pieniä ja punaisia, ja voitte kuvitella ettei tämän neidin päällä paljon paljastavia toppeja nähty.  Poikkesin näin reilusti muiden ikäisteni tyttöjen pukeutumisesta poolopaita-valikoimineni.  Nuoruusvuosieni vaikeuttamiseksi lisättiin akneen vielä liikahikoilu. Oli mulla päällä sitten mitä tahansa, hiki tuli aina kainaloista läpi. Yllättävän raskasta aikaa juuri yläasteensa aloittaneelle, kun muut valitsivat cooleja vaatteita, ja itsellä vaihtoehtoja ei juuri ollut. Paidan tuli peittää sekä finni, että hiki.

Ainoat ulkonäköön liittyvät ongelmani yläasteikäisenä eivät silti lannistaneet minua. Minua ei kiusattu näistä, eivätkä ne vaikuttaneet itsetuntooni, koska taistelin sitä vastaan. Minulla oli finneistä huolimatta iso joukko kavereita, poikaystäväni oli koulun tavoitelluin, ja urheilu sujui haluamallani tavalla. En antanut epävarmimpina (kuten monelle teinivuodet ovat) vuosina minkään astua itsetuntoni tielle. Finneistä en pitänyt, mutta ne eivät vaikuttaneet kauneuteeni. Jouduin uhrautumaan, ja olla käyttämättä rintavaon paljastavia toppeja, mutta ehkä se oli se hinta joka minun täytyi tästä maksaa 😀 (näin jälkeenpäin ajateltuna tämä akne taisi pelastaa minut nololta liian vähältä vaatetukselta).

Minulla ei ole mainoslehtien sivuillakin hehkutettua kuulasta ihoa ja taipuisia pitkiä ripsiä. Minulla ei ole hollywood-tähdillä usein nähtyä pitkää ja tuuheaa kiharapehkoa. Omat hiukseni menevät useammin takkuun, tai roikkuvat muuten vain mukana(suurimmaksi osaksi naamalla), glamour on tästä kaukana. “Nolla-koon” tyttöjen rinnalla minun 172 senttimetriäni eivät todellakaan saa minua tuntemaan itseäni siroksi tai hoikaksi. Vatsalihakseni odottelevat parempia päiviä kevyehkön rasvakerroksen alla, eivätkä reitenikään ole kaikista timmeimmät. Kun vahingossa käännän kännykän etukameran päälle, ei näky tosiaankaan ole imarteleva.

Vaatekokoni on suurimmaksi osaksi M tai 38.  Riippuu tietenkin vaatekaupoista, erään tunnetun ruotsalaislähtöisen liikkeen sovituskopissa tuntee itsensä silloin tällöin lähinnä sotanorsuksi kun koot ovat puolet pienempiä kuin muissa kaupoissa. En ole aikuisiälläni koskaan ollut kokoa 36 pienempi. XS -kokoiset vaatteet eivät ole tulleet kuuloonkaan. Mutta mitäpä sitten, koska..

MINÄ OLEN KAUNIS TÄLLAISENA KUIN OLEN.

Leveät isokokoiset reiteni mahdollistavat mahdollisuuteni kävellä joka paikkaan, ja juosta pidempiäkin matkoja. Useiden naisten tavoittelema reisien välinen rako ‘thigh-cap’ taas ei edistäisi elämääni millään tavalla. Olen kaunis, vaikka kasvojeni ihoni ei olekaan kuulas enkä hehku kuten naiset fit-lehden sivulla(eivätpä muuten hehku hekään ilman ehostusta ja valotusta). Kroppani on täynnä mahdollisuuksia, ja ainoastaan sen vuoksi pystyn mm. liikkua kuten tahdon, jaksan tehdä raskaita sarjoja salilla ja puskea itseni maksimiin. Aliravitun kropan kanssa kun taas en pystyisi toimia puolellakaan tästä potentiaalista jota minulla nyt on käytettävissä.

Minulla on mahtava perhe, kavereita ja ystäviä ympärillä, rakastava avomies sekä kaksi koiraa, ja näistä ei ketään voisi vähempää kiinnostaa mitä vaaka minun siihen astuessani näyttää tai onko minulla näppylöitä. Miksi siis minun tulisi siitä stressata kun kelpaan muillekin tällaisena kuin olen?

Olemme lähinnä itse omia pahimpia vihollisiamme. Meidän täytyy tehdä töitä itsemme rakastamisen ja kunnioittamisen eteen. Miksi ruoskisimme itseämme negatiivisilla ajatuksilla itsestämme, kun olemme näin mahtavia ihmisiä? Hyvä itsetunto ja itsensä rakastaminen ja hyväksyminen vaatii töitä, koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa tätä projektia. Olkaa helliä itsellenne, rakastakaa itseänne ja vartaloanne kaikesta huolimatta. Näin on mahdollisuus saavuttaa parempi olo itsessään, kun ei kokoajan tarvitse olla haukkumassa itseään.

Muistakaa myös, että kauneus todellakin on katsojan silmissä. Jokaista meistä ei ole varustettu ‘hällä väliä’-asenteella muiden mielipiteitä koskien, mutta sitä varten voi tehdä töitä. Kehottaisinkin jokaista tämän tekstin lukenutta naista kävelemään peilin eteen ja lausuvan edes yhden kauniin ajatuksen itsestään, ja kumoamaan positiivisuuden kautta kaikki ne mieleen tulevat negatiiviset ajatukset juuri nyt, vaikkei omia sanoja vielä aivan uskoisikaan. Tämä vie eteenpäin.

Olette upeita! t. Mea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *