Minun maanantai

Posted on

Hei ihanat supernaiset siellä ruudun toisella puolella! Minä olen Erika 22 vuotias elämäniloa täynnä oleva nuori nainen Tampereelta ja haluan kertoa teille tarinani. Se menee näin..

Olen ollut urheilija lapsesta asti. Olen harrastanut mm. Uintia, lentopalloa, koripalloa, tanssia ja jalkapalloa. Jalkapallo oli kaikista rakkain harrastus, joka päättyi 5 vuoden jälkeen. En edes tiedä miksi lopetin, mutta mä vain lopetin.
Jalkapalloilun lopettamisen jälkeen sairastuin ja olin poskiontelontulehdus kierteessä pitkään. Kävin kolmessa leikkauksessa, enkä kyennyt liikkumaan.
Tulehduskierre oli niin paha, etten voinut liikkua, en vain pystynyt. Urheilu oli pois elämästäni, samalla myös terveelliset elämäntavat.
Söin mitä sattuu ja milloin sattuu, enkä ajatellut ollenkaan mitä se kaikki mässäily voisi tuottaa terveydelleni ja keholleni. Todennäköisesti tulehdustila jatkui kropassani juuri siksi, että söin niin huonosti. Välillä en edes syönyt.
Olin aina todella väsynyt ja loppujen lopuksi masennuin. Mulla oli äärettömän paha olla. Halusin välillä pois, kauas pois!
Koitti kuitenkin aika, jolloin päätin että näin ei voi jatkua. Oli vuoden 2013 loppupuoli, kun sain rakkaalta ystävältäni motivaatiota. Halusin muuttua, ja päätin että vuodesta 2014 tulee muutosten vuosi!
Aikaisemmin joka maanantai oli mulle "muutosten" päivä.
Mässäilin viikonlopun ja päätin aina että nyt, nyt ryhdistäydyn ja aloitan maanantaina katsomaan mitä syön ja aloitan liikkumaan.
Maanantai meni aina hyvin, mutta tiistaina lipsahdin jo, ja mässäilin taas loppuviikon. Ja sama juttu jatkui, eli päätin aloittaa terveellisen elämän taas maanantaina. En tainnut haluta muutosta silloin tarpeeksi, sillä
minun "maanantai" koitti 1.1.2014. Silloin  mä olin tosissani. Mä tiesin että mä pystyn jos mä haluan, ja mä todella halusin.
Tapasin koutsini Tuulin alkuvuodesta ystäväni Annan kautta, jonka jälkeen elämäni muuttui täysin.
Aloitin Tuulin vetämän kaikkien aikojen ensimmäisen Unelma Itsestä- valmennuksen, joka pelasti minut vajoavalta maalta. Mä selviydyin!
Mun tavoitteeni oli voida sinä vuonna hyvin. Eikä tavoitteeseeni kuulunut laihtuminen, eikä vaa'an seuraaminen. Ne ei merkinnyt mulle mitään. Mulle merkitsee hyvinvointi enemmän kuin yksikään numero vaa'an näytöllä, joka todellakin on vain numero!
Pian alkutalvesta saatiin Tuulin kanssa tehtyä mulle saliohjelma ja ruokavalio jota aloin noudattamaan.
Ei kauaakaan kuin opin mitä minun tulisi syödä ja miten minun tulisi liikkua jotta voisin hyvin. Olin kohta koukussa kaikkeen siihen. Odotin joka päivä töiden loppua, koska halusin päästä salille vetämään kunnon treenin.
Kaikki tuo petraaminen ja halu voida hyvin toi pian tuloksia, sillä ensimmäisenä lähti turvotus ja kohta lihaksetkin alkoi pilkottaa rasvan alta. Ennen kaikkea kuitenkin mieleni ja terveyteni voi paremmin kuin koskaan ennen. Näin kaiken valoisammin, jaksoin paremmin ja aloin viimein hyväksyä itseni juuri tällaisena kuin olen.
Ymmärsin että olen ainutlaatuinen ja että ansaitsen vain parasta.
Aloitin terveellisen elämän tavoittelun sillä, että jätin ruokavaliostani kokonaan pois energiajuomat, roskaruoan sekä ylimääräisen sokerin.
Ennen join energiajuomia usein, koska pidin siitä mausta. Roskaruokaa hain koska olin laiska kokkaamaan ja sokeri ol muutenvaan tuttu ainesosa joka päivä, muodossa kuin muodossa. Nyt oikein kuvottaa ajatus siitä, mitä kaikkea olen kehooni ahtanut.
Lopetin kaiken tuon yhdeltä lyömältä. En koskenut energiajuomiin kuukausiin, en hakenut myöskään roskaruokaa ja ennenkaikkea sokeri oli menneen talven lumia. Lopetin sokerin käytön kahvissakin, vaikka aluksi en sietänyt makua niin myöhemmin huomasin, että kahvi maistuu kahvilta kun siinä ei ole sitä ylimääräistä kehoa tuhoavaa ainesosaa.
Vaihdoin myös herkut hedelmiin ja roskaruoan omatekemiin salaatteihin ja kunnon kotiruokiin.
En kuitenkaan kieltäytynyt herkuista kokonaan, sillä täysi kieltäytyminen olisi tuonut vain päänvaivaa. Annoin siis itselleni luvan silloin tällöin ottaa herkkupalaa, ja koin sen hyväksi minulle. Tuosta kaikesta tuli elämäntapa, ei pakkopullaa.
Viime vuosi oli kokonaisuudessaan muutosten vuosi. Minulla oli edellisessä asuinkunnassani todella paha olla muutaman vuoden ajan. Viimeinen tikki oli työpaikka jossa mun ei ollut hyvä olla. Silloin keväällä ymmärsin että ansaitsen jotain paljon parempaa ja arvostusta ihmisiltä.Olin kesän mukavassa kesätyössä jonka jälkeen päätin että nyt mä lähden. Ja mä lähdin. En halunnut tuhlata kallisarvoisesta elämästäni enää hetkeäkään. Lähdin seuraamaan omia unelmiani. Hain töitä, sain töitä. Hain vuokra-asuntoa, sain asunnon. Etsin mielen rauhaa, löysin sen. Kaikki tämä löytyi Tampereelta.
Täällä mun on ollut mielettömän hyvä olla. Minua on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä ja ihmiset osaavat arvostaa sitä mitä teen. Olen vihdoin löytänyt itseni ja paikkani, jonka myötä olen oppinut arvostamaan joka ikistä sekuntia jota saan elää. Tästä vain suunta eteenpäin, enkä anna kenenkään, en koskaan tulla unelmieni eteen. Älä anna sinäkään. Unelmoi, elä ja toteuta kaikki hurjimmatkin haaveet. Koska.. KAIKKI ON MAHDOLLISTA!
Love, Erika

Hei ihanat supernaiset siellä ruudun toisella puolella!
Minä olen Erika 22 vuotias elämäniloa täynnä oleva nuori nainen Tampereelta ja haluan kertoa teille tarinani. Se menee näin..

Olen ollut urheilija lapsesta asti. Olen harrastanut mm. Uintia, lentopalloa, koripalloa, tanssia ja jalkapalloa. Jalkapallo oli kaikista rakkain harrastus, joka päättyi 5 vuoden jälkeen. En edes tiedä miksi lopetin, mutta mä vain lopetin.
Jalkapalloilun lopettamisen jälkeen sairastuin ja olin poskiontelontulehdus kierteessä pitkään. Kävin kolmessa leikkauksessa, enkä kyennyt liikkumaan.
Tulehduskierre oli niin paha, etten voinut liikkua, en vain pystynyt. Urheilu oli pois elämästäni, samalla myös terveelliset elämäntavat.
Söin mitä sattuu ja milloin sattuu, enkä ajatellut ollenkaan mitä se kaikki mässäily voisi tuottaa terveydelleni ja keholleni. Todennäköisesti tulehdustila jatkui kropassani juuri siksi, että söin niin huonosti. Välillä en edes syönyt.
Olin aina todella väsynyt ja loppujen lopuksi masennuin. Mulla oli äärettömän paha olla. Halusin välillä pois, kauas pois!
Koitti kuitenkin aika, jolloin päätin että näin ei voi jatkua. Oli vuoden 2013 loppupuoli, kun sain rakkaalta ystävältäni motivaatiota. Halusin muuttua, ja päätin että vuodesta 2014 tulee muutosten vuosi!
Aikaisemmin joka maanantai oli mulle ”muutosten” päivä.
Mässäilin viikonlopun ja päätin aina että nyt, nyt ryhdistäydyn ja aloitan maanantaina katsomaan mitä syön ja aloitan liikkumaan.
Maanantai meni aina hyvin, mutta tiistaina lipsahdin jo, ja mässäilin taas loppuviikon. Ja sama juttu jatkui, eli päätin aloittaa terveellisen elämän taas maanantaina. En tainnut haluta muutosta silloin tarpeeksi, sillä
minun ”maanantai” koitti 1.1.2014. Silloin  mä olin tosissani. Mä tiesin että mä pystyn jos mä haluan, ja mä todella halusin.
Tapasin koutsini Tuulin alkuvuodesta ystäväni Annan kautta, jonka jälkeen elämäni muuttui täysin.
Aloitin Tuulin vetämän kaikkien aikojen ensimmäisen Unelma Itsestä- valmennuksen, joka pelasti minut vajoavalta maalta. Mä selviydyin!
Mun tavoitteeni oli voida sinä vuonna hyvin. Eikä tavoitteeseeni kuulunut laihtuminen, eikä vaa’an seuraaminen. Ne ei merkinnyt mulle mitään. Mulle merkitsee hyvinvointi enemmän kuin yksikään numero vaa’an näytöllä, joka todellakin on vain numero!
Pian alkutalvesta saatiin Tuulin kanssa tehtyä mulle saliohjelma ja ruokavalio jota aloin noudattamaan.
Ei kauaakaan kuin opin mitä minun tulisi syödä ja miten minun tulisi liikkua jotta voisin hyvin. Olin kohta koukussa kaikkeen siihen. Odotin joka päivä töiden loppua, koska halusin päästä salille vetämään kunnon treenin.
Kaikki tuo petraaminen ja halu voida hyvin toi pian tuloksia, sillä ensimmäisenä lähti turvotus ja kohta lihaksetkin alkoi pilkottaa rasvan alta. Ennen kaikkea kuitenkin mieleni ja terveyteni voi paremmin kuin koskaan ennen.
Näin kaiken valoisammin, jaksoin paremmin ja aloin viimein hyväksyä itseni juuri tällaisena kuin olen.
Ymmärsin että olen ainutlaatuinen ja että ansaitsen vain parasta.
Aloitin terveellisen elämän tavoittelun sillä, että jätin ruokavaliostani kokonaan pois energiajuomat, roskaruoan sekä ylimääräisen sokerin.
Ennen join energiajuomia usein, koska pidin siitä mausta. Roskaruokaa hain koska olin laiska kokkaamaan ja sokeri ol muutenvaan tuttu ainesosa joka päivä, muodossa kuin muodossa. Nyt oikein kuvottaa ajatus siitä, mitä kaikkea olen kehooni ahtanut.
Lopetin kaiken tuon yhdeltä lyömältä. En koskenut energiajuomiin kuukausiin, en hakenut myöskään roskaruokaa ja ennenkaikkea sokeri oli menneen talven lumia. Lopetin sokerin käytön kahvissakin, vaikka aluksi en sietänyt makua niin myöhemmin huomasin, että kahvi maistuu kahvilta kun siinä ei ole sitä ylimääräistä kehoa tuhoavaa ainesosaa.
Vaihdoin myös herkut hedelmiin ja roskaruoan omatekemiin salaatteihin ja kunnon kotiruokiin.
En kuitenkaan kieltäytynyt herkuista kokonaan, sillä täysi kieltäytyminen olisi tuonut vain päänvaivaa. Annoin siis itselleni luvan silloin tällöin ottaa herkkupalaa, ja koin sen hyväksi minulle.
Tuosta kaikesta tuli elämäntapa, ei pakkopullaa.
Viime vuosi oli kokonaisuudessaan muutosten vuosi. Minulla oli edellisessä asuinkunnassani todella paha olla muutaman vuoden ajan. Viimeinen tikki oli työpaikka jossa mun ei ollut hyvä olla. Silloin keväällä ymmärsin että ansaitsen jotain paljon parempaa ja arvostusta ihmisiltä.Olin kesän mukavassa kesätyössä jonka jälkeen päätin että nyt mä lähden. Ja mä lähdin. En halunnut tuhlata kallisarvoisesta elämästäni enää hetkeäkään. Lähdin seuraamaan omia unelmiani.
Hain töitä, sain töitä. Hain vuokra-asuntoa, sain asunnon. Etsin mielen rauhaa, löysin sen. Kaikki tämä löytyi Tampereelta.

Täällä mun on ollut mielettömän hyvä olla. Minua on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä ja ihmiset osaavat arvostaa sitä mitä teen. Olen vihdoin löytänyt itseni ja paikkani, jonka myötä olen oppinut arvostamaan joka ikistä sekuntia jota saan elää. Tästä vain suunta eteenpäin, enkä anna kenenkään, en koskaan tulla unelmieni eteen. Älä anna sinäkään. Unelmoi, elä ja toteuta kaikki hurjimmatkin haaveet. Koska.. KAIKKI ON MAHDOLLISTA!

Love, Erika

One thought on “Minun maanantai

  1. Ihanaa että sulta pystyy taas lukea tekstiä jostain! 🙂 Vaikken sua tunnekkaan, oon vaan satunnainen seuraaja entisestä blogistasi, on ollut ihana mm. instassa seurata sun elämänmuutosta ja ihania inspiroivia kuvia! Ootkohan tekemässä joskus jonnekkin, ehkä mahdollisesti tänne?, isompaa postausta kaikesta, muutoksista ja matkasta? 🙂 Sellainen olisi huippu lukea, kaikkea hyvää Erika♡ Oot ihan huippu nainen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *