Kuulumisia – Alisa

Posted on

Heippa kaikille, vieläkö olette täysillä mukana valmennuksessa? Hienoa! Mulla itselläni on ollut vaikeuksia tasapainoitella opiskelun, perhe-elämän, harrastusten ja valmennuksen välillä, sillä poikani on päiväkodin aloittamisen myötä ollut enemmän sairaana kuin terveenä vuoden alusta alkaen. Milloin mitäkin räkätautia ja kuumetta, ja hiljattain yksi pahempikin sairastuminen, jonka johdosta olemme viettäneet pari päivää sairaalassa ja sen jälkeen pitkään kotona ja verikokeissa ramppaillen. Olen jäänyt jälkeen opiskeluissa, ja joutunut painamaan välillä pitkääkin päivää pysyäkseni mukana kovassa vauhdissa. On ollut paukut aika vähissä jossain kohtaa.

Mitä tästä olen saanut tähän mennessä on raudanlujat hermot – paketti on toistaiseksi pysynyt kasassa kaikista eteen tulleista haasteista huolimatta, ja kärsivällisyydellä ja kokonaisuuden ymmärtämisellä toivon sen pysyvän kasassa jatkossakin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että vaikka kuinka joskus tekisi mieli ja haluaisi ehkä tehdä ihan jotain muuta kuin päivystää sairaan lapsen kanssa kotona päivästä ja viikosta toiseen, joskus vain pitää ymmärtää osata olla kärsivällinen. Lehmän hermot ovat toden totta löytyneet, ja toisaalta huolettomuuskin sitä kautta, ettei mikään ole koskaan lopullista. Jos lapsi sairastaa, hänet laitetaan kaiken muun edelle ja on itselle henkisesti helpompaa silloin hyväksyä asia ja olla murehtimatta mitään ylimääräistä.

Mistä olen kuitenkin kaiken tämän keskelläkin hyvin iloinen ja onnellinen on liikunnan ilo. Olen tietoisesti mieluummin nipistänyt opiskeluajasta ja käynyt treenaamassa, sillä kun yhden tunnin käyttää liikuntaan, saa siitä takaisin kaksi tuntia energiaa! Puhumattakaan niistä lukemattomista hyvän olon, itsensä ylittämisen ja tyytyväisyyden tunteista, mitä tulee kirsikkana kakun päälle. Liikkuminen todella kannattaa ja olen ollut ratketa onnesta, että viimeinkin mulla on siihen mahdollisuus.

Viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana olennaisin juttu itseni kehittämisessä onkin ollut kehittää kärsivällisyyttä ja mielen hallintaa. Kaikki mulle heti nyt –aikakautena on monesti vaikeaa malttaa mielensä ja pitäisi näyttää suurin piirtein salikissalta heti ensimmäisen kerran jalan osuessa kuntosalin maaperälle, ja näinä aikoina olenkin huomannut olevan oleellisen tärkeää löytää itsestään tahdonvoimaa jatkuvuuteen. Consistency. Helkkarin hyvä sana meille kärsimättömyyden aikakauden lapsille. Toistuvuus. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pienen pienilläkin asioilla on merkitystä, jos ne saavat toistuvuutta. On todellakin väliä, millaisia tapoja itselleen kehittää.

Olen ottanut valmennukseni motoksi ”Saadakseen jotain, mitä ei ole koskaan saanut on tehtävä jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt”. Tämän lauseen motivoimana olen uskaltautunut viimeinkin, vuosien miettimisen ja toivomisen jälkeen mukaan ryhmäliikuntaan, vaikka se on mulle todella syvällä epämukavuusalueella. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että se on ainut tapa saavuttaa omaa ihannettani ja omaa unelmaminääni. Unelmaminäni on ei rautaisessa, mutta elastisessa ja kevyessä kunnossa, jaksaa hyvin ja on loputtoman energinen. Tiedän, että pystyn siihen, joten tällä kertaa en toivo, en haaveile, en aio, vaan teen sen! Who’s with me!?

”We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, it’s a habit.”

-       Aristotle

Huikeita viikkoja valmennuksessa, pysykää mukana!

Rakkaudella,

Alisa

Heippa kaikille, vieläkö olette täysillä mukana valmennuksessa? Hienoa! Mulla itselläni on ollut vaikeuksia tasapainoitella opiskelun, perhe-elämän, harrastusten ja valmennuksen välillä, sillä poikani on päiväkodin aloittamisen myötä ollut enemmän sairaana kuin terveenä vuoden alusta alkaen. Milloin mitäkin räkätautia ja kuumetta, ja hiljattain yksi pahempikin sairastuminen, jonka johdosta olemme viettäneet pari päivää sairaalassa ja sen jälkeen pitkään kotona ja verikokeissa ramppaillen. Olen jäänyt jälkeen opiskeluissa, ja joutunut painamaan välillä pitkääkin päivää pysyäkseni mukana kovassa vauhdissa. On ollut paukut aika vähissä jossain kohtaa.

Mitä tästä olen saanut tähän mennessä on raudanlujat hermot – paketti on toistaiseksi pysynyt kasassa kaikista eteen tulleista haasteista huolimatta, ja kärsivällisyydellä ja kokonaisuuden ymmärtämisellä toivon sen pysyvän kasassa jatkossakin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että vaikka kuinka joskus tekisi mieli ja haluaisi ehkä tehdä ihan jotain muuta kuin päivystää sairaan lapsen kanssa kotona päivästä ja viikosta toiseen, joskus vain pitää ymmärtää osata olla kärsivällinen. Lehmän hermot ovat toden totta löytyneet, ja toisaalta huolettomuuskin sitä kautta, ettei mikään ole koskaan lopullista. Jos lapsi sairastaa, hänet laitetaan kaiken muun edelle ja on itselle henkisesti helpompaa silloin hyväksyä asia ja olla murehtimatta mitään ylimääräistä.

Mistä olen kuitenkin kaiken tämän keskelläkin hyvin iloinen ja onnellinen on liikunnan ilo. Olen tietoisesti mieluummin nipistänyt opiskeluajasta ja käynyt treenaamassa, sillä kun yhden tunnin käyttää liikuntaan, saa siitä takaisin kaksi tuntia energiaa! Puhumattakaan niistä lukemattomista hyvän olon, itsensä ylittämisen ja tyytyväisyyden tunteista, mitä tulee kirsikkana kakun päälle. Liikkuminen todella kannattaa ja olen ollut ratketa onnesta, että viimeinkin mulla on siihen mahdollisuus.

Viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana olennaisin juttu itseni kehittämisessä onkin ollut kehittää kärsivällisyyttä ja mielen hallintaa. Kaikki mulle heti nyt –aikakautena on monesti vaikeaa malttaa mielensä ja pitäisi näyttää suurin piirtein salikissalta heti ensimmäisen kerran jalan osuessa kuntosalin maaperälle, ja näinä aikoina olenkin huomannut olevan oleellisen tärkeää löytää itsestään tahdonvoimaa jatkuvuuteen. Consistency. Helkkarin hyvä sana meille kärsimättömyyden aikakauden lapsille. Toistuvuus. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pienen pienilläkin asioilla on merkitystä, jos ne saavat toistuvuutta. On todellakin väliä, millaisia tapoja itselleen kehittää.

Olen ottanut valmennukseni motoksi ”Saadakseen jotain, mitä ei ole koskaan saanut on tehtävä jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt”. Tämän lauseen motivoimana olen uskaltautunut viimeinkin, vuosien miettimisen ja toivomisen jälkeen mukaan ryhmäliikuntaan, vaikka se on mulle todella syvällä epämukavuusalueella. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että se on ainut tapa saavuttaa omaa ihannettani ja omaa unelmaminääni. Unelmaminäni on ei rautaisessa, mutta elastisessa ja kevyessä kunnossa, jaksaa hyvin ja on loputtoman energinen. Tiedän, että pystyn siihen, joten tällä kertaa en toivo, en haaveile, en aio, vaan teen sen! Who’s with me!?

”We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, it’s a habit.”

–       Aristotle

Huikeita viikkoja valmennuksessa, pysykää mukana!

Rakkaudella,

Alisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *