Hawaii Kauai, kyyneliä, kyyneliä, hymyä, naurua ja tanssia

Posted on

Niin yhtäkkiä ja yllättäen olen taas Kauain saarella Hawaijilla. Olen kiitollinen siitä, että tämä on minulle suotu ja on minulle mahdollista.

Haluan kertoa hieman siitä miten tähän on tultu, kuinka olen saanut tälläisen siunauksen elämääni. Kyyneleet paratiisissa, jotka tänä aamuna vierivät poskiani pitkin saivat minut todella taas muistamaan mistä tulen. Jokainen päivä joku hetki muistuttaa minua matkasta jota olen tehnyt.

Noin viisi vuotta sitten painin todella itseni kanssa syvissä mustissa mudissa, olin sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja valoa oli todella vaikea nähdä. Onneksi kaurismainen luonne otti kuitenkin ohjakset käsiin ja päätin selviytyä. Pääsin huikean psykiatrin vastaanotolle ja sain Kelalta tukevan päätöksen psykoterapiaan. Terapia ei kuitenkaan mielestäni ollut täysin kattava ja tajusin, että minun oli muutettava radikaalisti ruokavaliotani ja elämän katsomustani. Ruokavalio muutos oli todella vaikuttava, aivot saivat enemmän laatu rasvoja, vähemmän huonoja hiilihydraatteja, sokereita ja sumu rupesi hälvenemään.

Pitkä terapia jakso ja oikeat muutokset ruokavalioon sekä elämäntyyliin tekivät lopun masennuksesta ja elämä oli taas kevyttäjä ja iloista niinkuin sen todellinen luonne on.

Minua kuitenkin vasta valmisteltiin kohtaamaan jotain mitä me kaikki tulemme kohtaamaan, läheisen kuolema. Äitini sairastui syöpään ja kuukauden sisällä hän oli lähtenyt viereltäni. Kuukauden aikana pysyin positiivisena, tuin äitiäni ja kohtasin näkemääni. Rakkaan oman äidin elämän voiman hiipuminen ja häntä hoitaessa kuin hän hoisi minua lapsena, oli todella raastavaa ja rankkaa. Kuitenkin rakkaus meidän välillä oli niin suurta ja kaikki turhamaiset egojen väliset konfliktit olivat tiessään. Äitini rakkaus elää suuresti minussa joka päivä, jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla tunnen rakkautta enemmän kuin ennen, osaan arvostaa ja rakastaa ihmisiä enemmän tietämättä kuinka vaikea tai helppo heidän tiensä on tähän mennessä ollut.

Äitini oli tehnyt pitkän ja raskaan uran yrittäjänä ja opettanut minullekin ahkeran asenteen. Ennen äidin sairastumista syöpään hän oli myös vuosi aikaisemmin saanut aivoverenvuodon ja silloin hän ymmärsi hetkeksi hellittääkin työn taakasta. Äitini oli huikea nainen, selviytyi tilanteesta kuin tilanteesta ja suurimmaksi osin piti huolta yksin perheen tuloista ja yrityksestä. Äitini puhui usein kuinka eläkkeellä hän matkustaisi, tekisi lasitöitä ja nauttisi elämästä. Eläkepäiviä ei kuitenkaan keretty viettään.

Olen oppinut niin paljon viiden vuoden aikana, että en oikeestaan edes tunnista itseäni enään samaksi henkilöksi Elämän hauraus ja kauneus sisältyy sen oppeihin ja ainoastaan hetkeen jota juuri nyt elämme. En enää odota huomiseen haluamiani asioita vaan aloitan tänään ja nyt jos sydämessäni tunnen kutsun johonkin.

Täällä paratiisi saarella ihmiset elävät arkea niinkuin missä tahansa muuallakin. Ihmisten luonto yhteys on voimakkaampi ja siksi ehkä tunnen vetoa tänne. Ihmiset ovat enemmän sydämessään ja antavat kaikille rakkaudellisen tilan elää niinkuin he haluavat. Yleisesti ollaan avoimempia, hyväksyvämpiä ja kannustavempia. Jokaisen meidän polku on täynnä mutkia, mäkiä, kivikoita ja vesiputouksia. Toivoisin koko sydämestäni, että jokainen meistä tekisi parhaansa löytääkseen rakkauden ja rauhan sisälleen. Ja sieltä rakkauden ja rauhan tilasta puhtaasti nauraisi, laulaisi, tanssisi, itkisi ja huutaisi vapaana omana itsenään. Kaikkien meidän hyväksi on olla itsekäs ja tavoitella omaa rakkautta ja rauhaa, sieltä käsin rakkaus virtaa esteettä kaikille lähimmäisille ja tuntemattomillekin.

Tehdään kaikkemme, jotta olisimme onnellisia ja antaisimme kaikien muidenkin vapaasti tanssia elämäänsä juuri niinkuin omassa ainoassa elämässään tahtovat ❤❤❤

Rakkaudella, Sini-Maria

Niin yhtäkkiä ja yllättäen olen taas Kauain saarella Hawaijilla. Olen kiitollinen siitä, että tämä on minulle suotu ja on minulle mahdollista.

Haluan kertoa hieman siitä miten tähän on tultu, kuinka olen saanut tälläisen siunauksen elämääni. Kyyneleet paratiisissa, jotka tänä aamuna vierivät poskiani pitkin saivat minut todella taas muistamaan mistä tulen. Jokainen päivä joku hetki muistuttaa minua matkasta jota olen tehnyt.

Noin viisi vuotta sitten painin todella itseni kanssa syvissä mustissa mudissa, olin sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja valoa oli todella vaikea nähdä. Onneksi kaurismainen luonne otti kuitenkin ohjakset käsiin ja päätin selviytyä. Pääsin huikean psykiatrin vastaanotolle ja sain Kelalta tukevan päätöksen psykoterapiaan. Terapia ei kuitenkaan mielestäni ollut täysin kattava ja tajusin, että minun oli muutettava radikaalisti ruokavaliotani ja elämän katsomustani. Ruokavalio muutos oli todella vaikuttava, aivot saivat enemmän laatu rasvoja, vähemmän huonoja hiilihydraatteja, sokereita ja sumu rupesi hälvenemään.

Pitkä terapia jakso ja oikeat muutokset ruokavalioon sekä elämäntyyliin tekivät lopun masennuksesta ja elämä oli taas kevyttäjä ja iloista niinkuin sen todellinen luonne on.

Minua kuitenkin vasta valmisteltiin kohtaamaan jotain mitä me kaikki tulemme kohtaamaan, läheisen kuolema. Äitini sairastui syöpään ja kuukauden sisällä hän oli lähtenyt viereltäni. Kuukauden aikana pysyin positiivisena, tuin äitiäni ja kohtasin näkemääni. Rakkaan oman äidin elämän voiman hiipuminen ja häntä hoitaessa kuin hän hoisi minua lapsena, oli todella raastavaa ja rankkaa. Kuitenkin rakkaus meidän välillä oli niin suurta ja kaikki turhamaiset egojen väliset konfliktit olivat tiessään. Äitini rakkaus elää suuresti minussa joka päivä, jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla tunnen rakkautta enemmän kuin ennen, osaan arvostaa ja rakastaa ihmisiä enemmän tietämättä kuinka vaikea tai helppo heidän tiensä on tähän mennessä ollut.

Äitini oli tehnyt pitkän ja raskaan uran yrittäjänä ja opettanut minullekin ahkeran asenteen. Ennen äidin sairastumista syöpään hän oli myös vuosi aikaisemmin saanut aivoverenvuodon ja silloin hän ymmärsi hetkeksi hellittääkin työn taakasta. Äitini oli huikea nainen, selviytyi tilanteesta kuin tilanteesta ja suurimmaksi osin piti huolta yksin perheen tuloista ja yrityksestä. Äitini puhui usein kuinka eläkkeellä hän matkustaisi, tekisi lasitöitä ja nauttisi elämästä. Eläkepäiviä ei kuitenkaan keretty viettään.

Olen oppinut niin paljon viiden vuoden aikana, että en oikeestaan edes tunnista itseäni enään samaksi henkilöksi Elämän hauraus ja kauneus sisältyy sen oppeihin ja ainoastaan hetkeen jota juuri nyt elämme. En enää odota huomiseen haluamiani asioita vaan aloitan tänään ja nyt jos sydämessäni tunnen kutsun johonkin.

Täällä paratiisi saarella ihmiset elävät arkea niinkuin missä tahansa muuallakin. Ihmisten luonto yhteys on voimakkaampi ja siksi ehkä tunnen vetoa tänne. Ihmiset ovat enemmän sydämessään ja antavat kaikille rakkaudellisen tilan elää niinkuin he haluavat. Yleisesti ollaan avoimempia, hyväksyvämpiä ja kannustavempia. Jokaisen meidän polku on täynnä mutkia, mäkiä, kivikoita ja vesiputouksia. Toivoisin koko sydämestäni, että jokainen meistä tekisi parhaansa löytääkseen rakkauden ja rauhan sisälleen. Ja sieltä rakkauden ja rauhan tilasta puhtaasti nauraisi, laulaisi, tanssisi, itkisi ja huutaisi vapaana omana itsenään. Kaikkien meidän hyväksi on olla itsekäs ja tavoitella omaa rakkautta ja rauhaa, sieltä käsin rakkaus virtaa esteettä kaikille lähimmäisille ja tuntemattomillekin.

Tehdään kaikkemme, jotta olisimme onnellisia ja antaisimme kaikien muidenkin vapaasti tanssia elämäänsä juuri niinkuin omassa ainoassa elämässään tahtovat ❤❤❤

Rakkaudella, Sini-Maria

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *